Tammikuu 2018 jKr, Um-Phang, Thailand. Ei työt tekemällä lopu. Täälläkään.....

Otin itelleni oman projektin kunnostaa lasten leikkikenttää. Tänään oon touhunnu kiipeilytelineen parissa . Se oli niin hutera ja puu syöpynyt et ihme et pysys pystyssä. Suuri ongelma elvytyksessä oli et täällä on vaikeeta saada puuta joten mun piti kerätä kaikkee roskapuuta mitä vaa löytys ja sit vaa yrittää soveltaa. Välillä piti käydä kaupassa ostamassa millon nauloja ja milloin ruuveja et tässä vähä sahattu tarvikkeitaki hakemassa mut loppujen lopuks sain elvytettyä telineen tähän kuntoon:

Eli toi ristilaudotus joka tukee on vaa jotai roskapuuta mitä löysin et ei oo varsinaisesti höylätty ja sahattu mittaansa.

Sit kaikki noi pystylaudat oli melkeen irti ja oli kohtuu hankala naulata niitä takasi paikoilleen koska noi vaakapuutki oli paikotellen aika lahoja.

Sit toho lattiaan piti lisätä tukipalkkeja alle koska uusia lautoja ei ollu ja osa laudoista oli poikki ni piti vaa laittaa tukipalkki alle ja laudan jämät siihe vaa jotenki kiinni.

Tää on siis vaan ensiaputoimenpide mut sanoiin kyl et se kestää jonkinaikaa mut jossai vaiheessa se täytyy vetää kokonaan tasaseks ja rakentaa uus. Heti ku vaan rahaa ja puuta löytyy.

Noi tukipuut oli kohtuu hankala sahata kans koska saha oli nii terävä et se enemmänki poltti tiensä läpi ku varsinaisesti sahas :D

Seuraavaks pitäs yrittää väkertää tähän keinuun toinen istuin :)

Sit ton luokkahuoneen jälkee täällä seuraava iso projekti tulee olemaan uus tyttöjen huone.

Tässä on siis nykyinen tyttöjen huone joka pitäs vetää tasaseks ja rakentaa joku kunnon asumus. Kunhan rahotus vaan jostain löytyy.

Semmosia tällä kertaa. Täällä näitä ikuisuus projekteja riittää. Sampe kuittaa, i'm out!

Ps. Tää dude tuli tsiikailee ku kirjotan blogia :)

Tammikuu 2018 jKr, Um-Phang Thailand. Lastenpäivä 😊

Täällä Thaimaassa oli just joku lastenpäivä. Tässä on aluks vähän yleiskuvia koulusta ja meiningeistä täällä. 

Thai-style naulakko :)

Yksi luokista. 2 uutta luokkahuonetta lisää on nyt siis valmistumassa mutta täällä tarvitaan vähän kaikkea.

Se on kyllä kiva kuunnella näitä opetus tilanteita ku lapset rytmikkäästi hokee yhdestä suusta kun jotain mantraa jotain kielioppia tai mitä ikinä se onkaan. Sit ku ne näkee mut ni ne huutaa: " hellooooo, how are you?" 😄

Vaikka sen tavallaan tietää mut se on aina yhtä yllättävä fiilis tajuta et täällä tosiaankaan ei oo itsestään selvyys että ihmiset osaa lukea, saatikka puhua englantia. Esim se et nää miehet jotka täällä suurimman osan rakennushommista tekee ei puhu oikeestaan lainkaan englantia ja niillä on niin omat systeemit miten täällä rakennetaan ni vähän vaikeeta ollu touhuta työmaalla kaikkia hommia. Maalailua, raudotusta ja vähän seinän rakentamista tässä on tehty kuitenki et jotain sentään saanu aikaseksi. 

Työmiehet kyllä ottaa mut mielellää pikku hommiin mukaan, ne ensin näyttää mulle mitä tehdään ja sit yritän parhaani mukaan perässä.

Tässä on esim. Tyttöjen huone. Ilmesesti seuraava projekti ois rakentaa heille uus rakennus. Peter, joka perusti yhdistyksen kertoo että tytöt täällä haaveilee omasta huoneesta, jotkut on jopa piirtäny jotain kuvia omasta huoneesta. Mut kaikki on tietysti rahasta kiinni, kaikki rahat tulee lahjotuksina et sen mukaan eletään.

Tässä on ne todelliset rakentajat.

  Natthapong. To Mgthu. Ky. Lek kuvassa. Kaikkien nimeä en kielimuurin takia saanu selvitettyä. Ja tietty minä 🙂

Tän hetken tilanne :)

Itte tein ton :) Paikalliset osaa tehä suoraa seinää pelkästään merkkiviivojen ja lankojen avulla mut mun piti kyl käyttää vatupassia :)

Ja noita kattopalkkeja tuli maalattua. Maalin ne tosin oli tehny todella juoksevaksi et se hädintuskin peitti mitään.

Tässä on paikan ainut polkupyörä mitä oon nähny. Satula puuttuu, samoin ketjut. Takarengas varsinki pysyy enää kasassa pelkän mielikuvituksen avulla.

Lasten ruokatunti

Lapset haluu aina et otan yhteis-selfieitä :D (lue: oikeesti  haluun räpsii näitä ite) :D 

Varsinki toi mun oikeen olkapään takana väijyvä vähän vakavamman näkönen prinsessa on mun suosikki, Ruh hti kan on nimi. Iästä ei oo tietoa.

Tässä on nyt kuvia lastenpäivästä. Joku Thaimaalainen taho/järjestö joka mulle jäi vähän epäselväks (ilmesesti armeija) lahjotti ruokaa, jäätelöä ja jotain pieniä lahjoja orpokodille koska Thaimaassa oli jonkinlainen lastenpäivä :)

Taustalla näkyy vähän lasten leikkikenttää joka sekin kyllä vaatis kokonaan uusimista.

    riisiä ja kanaa niin ku Aasiassa aina. Ja jotain keittoa sekä jäätelöä :)

Sit täällä oli jotai armeijan tyyppejä tekemässä temppuja lapsille. Tää tyyppi varsinki oli aika taitava taikuri :)

Super Mariokin tuli käymään 😂

11.1. 2018 JKr Um-Phang, Thailand. Vapaaehtoistyö.

Volunteering. Vapaaehtoistyö, tuo avaruusmatkailun lisäks ainoita harvoja matkailuun liittyviä juttuja mitä en oo kokeillu. No nyt kokeilen. Eli lähin tänne vähän pohjosempaan Thaimaahan, todella lähelle Burman rajaa. Täällä toimii H2O järjestön koulu joka opettaa lähinnä Burmasta maanpaossa olevia lapsia ja orpoja. Eli täällä on projektina rakentaa 2 luokkahuonetta lisää. Kuulin tästä projektista ystävältäni Jarilta jonka bändi "not bad band" kerää rahaa levyillään tukemaan koulua ja orpokotitoimintaa. Jari ja Peter (joka järjestöä pyörittää) on molemmat täällä alottamassa rakennusprojektia. Jari on viikon mutta minä ja Peter ollaan vähän vajaa kuukaus. 

Eli alkuun meni muutama päivä matkustaessa tänne ja Peterin piti hoitaa lupa-asioita mut eilen päästiin tänne ja tänään tuli hiekkaa, maata ja betoniharkot seinää varten paikan päälle. Koko päivä meni lähinnä tavaroitten odotteluun ja lastaamiseen.

Vasemmalta oikeelle: minä, pastori Gum San, Peter ja Jari.

Eli tolle maalle pitäs nyt nousta samallainen rakennus ku seuraavassa kuvassa on taustalla:

En ollu varannu hotellia etukäteen ja Jarin sekä Peterin hotellissa ei ollu tilaa nii asetuin guesthouseen vähän kauemmas koulusta, jonka takia mulla on ihan omat aikataulut. 

Sen takia saavuin koululle eri aikaan ja muut oli lähteny autolla hankkimaan tarvikkeita. 

Eli kun saavuin ekaa kertaa koululle tänään tämä oli ensimmäinen näky:

Osa lapsista leikki jotain "hypi kyykkien eteenpäin" leikkiä :)

Tollasella juntalla täällä puristetaan maata tiukemmaks.

Jossain vaiheessa kun muut oli tavaroita hakemassa oottelin siinä pihalla kunne joukko pikku tyttöjä tuli ujona tekemään tuttavuutta. Sitten yks niistä tulee oppikirjan kanssa ja alko lukea Englannin harjotustehtäviään mulle, se oli aika liikuttavaa ♡

Tää prinsessa tuli ujona lukemaan mulle Englannin läksyjään 😍

Siinä sitte jossain vaiheessa ku minä ja Jari tampattiin maata ja oottelin vuoroani vaihtopenkillä ni tää lapsilauma piirittää mut ja sit otettii yhteiskuvia:

Ja näitä kuvia muute sit napsittii aika monta ku kaikki halus kuvaan 😊 

Tänää ei siinä tarvikkeita ootellessa ehitty kauheesti mitää töitä tekemään mut oli ihan kiva kattella lasten touhuja 😊 Ehkä huomenna saadaa enemmän aikaseks. 

Nää lapset näytti ilosilta mut myöhemmi ku käytiin syömässä Peter kerto aika järkkyjä taustoja monista lapsista ja ylipäätään tilanteesta täällä joka on äärimmäisen hankala. Mutta koska tässä on politiikkaa takana ja järjestö voi joutua vaikeuksiin poliittisista mielipiteistä en ehkä kerro tässä sen enempää mut tilanne täällä on kyllä todella hankala.

Eipä siinä muuta. Tässä lähinnä tän päivän tapahtumat, myöhemmin lisää. Laitan vielä loppuun muutaman "koska lapset" kuvan 😊

Indonesia. syyskuu 2015

Vuosi oli kulunu siitä ku käytin viimeset virkavapaapäivät Aasian reissuihi mut mulla oli vielä noita kesälomapäiviä joita panttasin talveen sillai et pääsin about kuukaudeks takasi Indonesiaan. Vuoden tauon jälkeen jännitti taas lähteä repun kanssa reissuun. Se on aina sama juttu täällä Suomessa pitkän tauon jälkeen, kysymyksiä kuten "mitä mä oon tekemässä, selviänkö mä..." se on aina se epäilys....

Mut sit ku pääsee perille ni tietää taas heti et tää nimenomaan on oikein. Tällä kertaa alku oli taas helppo koska veljen appi asuu Indonesiassa ni pääsin heille muutamaks päiväks yöksi ja veli vaimoineen oli siellä samaa aikaa kans. Käytii tekee sellanen 2 päivän täsmäisku tonne Itä-Jaavalle lähelle sellasta kaupunkia ku Bondowoso. Siellä on sellasia luonnon muovaamia "stonehenge" tyylisiä kivipilareita mitä käytii kattoo, paikalliset pikkupojat ajo meitä mopoilla monta kilsaa kauheeta haipakkaa sinne ja takasin. Tässä muutamia kuvia paaseista:

Oltii siellä joitai tuntei ja lähettii pimeellä ajaa takasi. Mun mopolla ei ollu valoja ja sitä ajo toi nuori poika kauheeta vauhtia maastossa pimeellä, aattelin et on 2 vaihtoehtoo, joko alan panikoimaa tai sit luotan siihe et kaveri tietää mitä tekee. Valitsin jälkimmäisen. Siinä sit olin peräsuoli jäykkänä ku ajettii pimeessä jonku puol metrii korkeen hiekkakasan läpi ku kuski ei tietty nähny sitä pimeessä. No oli taitava kuski eikä ees kaatunu (turha kai sanoo mut tuo kellää mitää kypäriä ole...) ja ikusuuden tuntuvan rallin jälkee mä ja mun kuski päästii ekana takasi autolle millä oltii tultu. Pojan perhe asu sii vieres ni ne kutsus eka mut sinne iltateelle ku ooteltii et muut tulee koska oltii reilusti muita nopeempia.

Iltateellä :)

Tässä on kuva koko meidän poppoosta sillon:

Noilla mentiin kauheeta haipakkaa :)

Sit kaikille Suomen yltiöturvallisuuskuumottajille jotka haluu päällystää kaikki terävät kulmat vaahtomuovilla ettei vaa koskaa kenellekää käy mitää ku Suomessa on  aina nii vaarallista ni tässä on teille yks kuumotuksen aihe: tollanen pikkutyttö leikkas siellä puukolla jotai lanttua tai vastaavaa iha ilman mitää ongelmia ja säily silti hengissä. Tiä sitte onko hyvä vai huono mut elämä muualla on vähä erillaista. Mut onneks kaikki turhat säännöt suojelee meitä:

kodin pikku-apuri :)

Sit käytii paikallisessa tupakkatehtaassa missä vähä meininkiä kuvaa se et sisällä ei saanu kuvata työntekijöitä joten en onnistunu ottaa niistä kuvia mut sanotaanko näin että ei ollu mieltä ylentävää toimintaa siellä, porukka istuu penkillä ja tekee minimaalisen laskelmoituja liikkeitä kauheeta tahtia kääriessään käsin tupakoita, ja siellä ei paljo tupakka/kahvitaukoja tunneta ja meininki muutenki ankeeta vaik työntekijät yritti hymyillä ku huomas vieraita mut mulla ei ainakaa jääny mikää hyvä maku siitä. Tässä vähän tunnelmakuvaa ulkoota:

Tuolla verkkoaidan sisällä niitä tupakkeja sit väännetään :(

No siitä sitte muutaman päivän yhessä olon jälkee lensin ite pohjois-Sulawesille Pulau Bunakenille sukeltelee samoille mestoille ku viime Indonesian reissulla kävin. Lentoaseman ulkopuolella Manadossa yritin ettii halpaa taksia tai kyytiä keskustaa enkä napannu lentokentän kalliita takseja heti kättelyssä vaa menin parkkiksen toisel puolel ettii jotai halvempaa. No siellä tapasin nuoren pariskunnan josta ei valitettavasti tullu otettuu kuvia mut oli aika erikoine pariskunta taas mihi yllättäen mä törmään ja päätän mennä juttelee: sellanen vekkuli, about 30 v lävitse tatuoitu ex-natsi (ainaki väitti olevansa ex) kalju ja päähä tatuoitu isot pirun sarvet, iso kokonen selviytyjäfriikki puukkotappelija kilari joka oli kaverina iha ok mut just sellanen kaveri et sä nimenomaa haluut olla sen kaveri eikä vihollinen. Selitti mulle kaikkee mite saa viillettyy puukolla kaulaa auki ym. Mut kaverina iha mukava kuitenki. Pieninä annoksina ja älä käännä selkääs. (jos äiti lukee tätä ni oikeesti sellanen lepposa kaveri jolla oli pieni puudeli mukana.... silmälasit ja kaikki..... :D)

No luulen et osa sen jutuista oli vähä isotteluaki, en tosin halunnu ottaa selvää mikä totta ja mikä tarua. Nainen oli about 20 ja suht normaalin olonen. Kaverin nimi oli Henri ja myöhemmi bunakenilla hengailtii vähä yhdessä, se opetti mua takoo kahella kivellä kookoskuorien kuumassa tulessa kuumennettuista sellasista ohuista rautatangoista iltahämärissä jonkinnäköset keihäät ja tehtii bambuista kanssa keihäät ja tarkotus oli yrittää kalastaa niitten kans. No välineistä tuli iha toimivat ja oli hyvä kokemus sinänsä mut kalaa ei onnistuttu nappaamaan.

No mut meen asioitten edelle. Oltii siis vielä Manadossa lentokentällä ja mä päätin mennä kysyy tältä pariskunnalta mite ne o menossa Manadoon. Otettii siitä kimppataksi ja koska sinä päivänä ei menny enää paattia Bunakenille ni oltii yö Manadossa ja seuraavana päivänä aamulla paatilla Bunakenille.

Tää pariskunta päätti ottaa vähä halvemman resortin ku minä mut olin päättäny et meen mun kaverin resortille jossa vuosi sitte olin jo jammaillu iltasin niitten rantabaari bändissä soittaen rumpuja. 

Tän mun kaverin nimi on Lorenso Caroles ja hällä on resortti jonka nimi on Lorensos Cottages. Ei ihan saaren halvin mut ei mikää kalleinkaa, mut voin ite suositella lämpimästi. Lorenso on äärimmäisen mukava ja lepposa kaveri joka iltasin soittaa resortillaan bändinsä kanssa ja mä sit usein huomasin olevani siellä rumpujen takana kanssa jammailemassa turisteille:

Kaveri vasemmalla on mr Lorenso. Mä custom-kannujen takana jammailee :)

No siä tuli sukelleltuu joitai kertoja, olin saarella muutaman viikon ni ei kauheen montaa sukellusta ollu varaa tehä mut snorklailin sit paljon kans ja kävin iltasi saaren kahella pikku kylällä hengailee tai sit jammailin Lorenson bändin kans, ja sanomatta selvää et riippumattoo käytettii paljo kans:

Tää on mun oma pikku bungalowi mihi jo ekaa kertaa ihastuin, luksustelijoille tiedoks et on tuolla hienompia ja isompiaki bungaloweja iha fancyilla länkkärivessoilla ja muilla herkuilla mut mä ite oon ihastunu nimeomaa toho bungalowii vaiks on vähä kämäsempi ja saa torakoita ym öttiäisiä kylkiäisinä. Lisäks mä tykkään enemmä tollasesta intialaisesta vessasta ku länkkärivessoista. Mielipidekysymys.

No siinä sitte yhtenä iltana resortin henkilökunnasta yks vanhempi pariskunta meni naimisii kylällä ja ne kutsus Lorenson resortilla olleet asukit häihi vieraaks ni tottakai piti mennä. Häät itessää oli aika normit muuten mut se oli jonku paikallisen poliitikon järkkäämä kampanja et köyhät joilla ei ollu varaa häihi ni se kustansi ne, mut se oli outoo ku ne oli sellaset sarjahäät: monta pariskuntaa samaa aikaa kirkossa ja ei mitää sen ihmeempii kommervenkkejä, lähinnä täytteli jotai hääpapereita siä edessä, tais menn joku 5-6 paria naimisii siä sillai liukuhihnal.

Ensin syötii hyvin.

morsian.

Sit kirkkoon....

edessä näky muutamia huntuja et oli sellaset sarjahäät :)

sit jälkeepäi syötii taas ja poliitikko joka kustansi häät piti jonku puheen Indonesiaks hääpareille ja mainitsi meidän turistien nimiä kans, tuli vähä sellane olo et käytti meitäki jotenki vaalivalttinaan:

Poliitikko siinä latelee totuuden sanoja.

No siinä sit ku oli kaikenlaisii ruokia pöydissä ni yks työntekijä resortilta sanos enne häitä et siä o sit vähä eksoottista ruokaa et hän paljastaa jälkeepäi mitä ruokaa siä oli seassa. No, kuulin sitte että minäki olen nyt sit syöny ransua eli koiraa.... en tosin tiä miltä maistuu ku en tiä missä astiassa tarkallee ottaen oli mut ruoka oli hyvää silti, en ehkä ois syöny jos oisin tienny mut myöhästä itkeä ku ransu on mahassa.

Siinä ne sit oli päätapahtumat sillä reissulla, tapahtuha siellä vaikka mitä mistä vois tuntitolkulla kertoo mut laitan tähä loppuu vaa vähä fiilistelykuvia saarelta, kyliltä misä vierailin ja resortilta, olkaa hyvät:

Aasialaista hymyä <3

Illalla Lorenson resortilta :)