Xin Chao Vietnamista :) Vietnam Joulukuu 2013

Nyt siis mennään Vietnamissa. Kun saavuin maahan ni luin et Suomalaiset saa olla maassa ilmaseks 15 päivää joten aattelin heti kentällä nopeuttaa hommaa ja jättää kuukauden viisumin anomatta siellä ja aattelin et jatkan sitä sit ku 15 päivää on kulunu eli siitä sitte ripeästi tullin läpi ilman suurempia säätöjä ja kohti Ho Chi Minh cityä. No sit kävi tää perinteinen taas mikä viimekski Vietnamissa et oli viikonloppu jälleen, luottokortin raja oli ylittyny eli en saanu rahaa seinästä. No tarkotus oli jatkaa yhden yön jälkee suoraa kohti pohjosta mut jouduin oottaa muutaman päivän viikonlopun yli et ku maksoin laskun netissä et se jotenki päivittyis sit maanantaina.

No siitä sitte lähdin maanantaina kohti Mui Ne:a koska luin että siellä saattais olla surffaus meininkejä ja matkakirjasta sai sen käsityksen että se on pieni idyllinen surffausmesta mutta todellisuus oli toinen, aivan täysin turistirysä, aika mitäänsanomattomat aallot surffaukseen mun mielestä ja kalliit vuokraus hinnat. Päätin sitte suosiolla että ei ole sen arvosta maksaa ryöstöhintaa laudasta että pääsee noihin aaltoihin. Paikka vaikutti hyvältä kyllä kite-surfinkiin missä mennään laudan ja varjon kanssa mutta sekin kallista ja turhan haastavaa vielä mun taidoille. Niinpä vuokrasin skootterin ja kävin kattomassa paikallista kalastajakylää mikä oli hienoa :) 

Siinä sitte iltasella etsin ravintolaa missä syödä ja painelen yhteen ravintolaan ni eikö siellä sitten ole yks entinen työkaveri eukkonsa kanssa syömässä, en paljasta kuitenkaa nimeä. No siinä sitte vietettiin iltaa ja oli mukavaa mutta koska Mui Nessa ei tuntunu olevan mulle enää mitään tarjottavaa olin jo päättäny jatkaa seuraavana päivänä kohti Dalattia missä taas opaskirjan mukaan piti olla kiipeilyä.

No seuraavana päivänä sitte Dalattiin mutta kun kyselen kiipeilystä ni jotkut liikkeet sanoo suoraan että liian kostea kausi että ne järjestää kiipeilyä. Löysin sitte yhden liikkeen joka ois suostunu viemään mut kiipeemään mutta ois ollu vaan yläköysittelyä ja putousten kattelua. No siinä mietin että en viitti alkaa maksaa muutamasta märästä yläköysittelystä ja vesiputouksesta joten jätin homman siihen. 

Mutta kun edellisenä iltana saavuin hotellille siellä oli muuan Huan easy riderssista innokkaana kauppaamaan mulle kallista 3 päivän retkeä vuoriston läpi moottoripyörän kyydissä. Hinta oli 210 dollaria ja säästöpäissäni mietin että hirveetä hintaa paikalliseen hintatasoon verrattuna ja ajattelin ensin ignoorata koko jutun mutta sitte luin netistä niin paljon hyviä kokemuksia ihmisiltä siitä että päätin lähteä seuraavana päivänä Huanin kanssa 3 päivän reissulle. Reitti suunnitelma oli Dalat-Buon Ma Thuot ja päättyisi Nha Trangiin eli pääsisin siitä taas mukavasti rannikolle. 

No seuraavana päivänä sitte lähdettiin ja todentotta: aivan tajuttoman hienoja vuoristomaisemia ja pysähdyttiin välillä millon missäkin kahviviljelmällä, kumipuu plantaaseilla, silkkitehtailla, tiilitehtailla, paikallisella "nappi ja kumi, kuppi ja nami"- tehtailla. Eli siis käytännössä ihan hitosti erilaisia käsityö ym muissa paikoissa ettei niitä kaikkia jaksa luetella, eli todellinen läpi leikkaus paikallisesta elinkeinosta päräyttävien maisemien keskellä :)

Minä ja Huan :)

Meidän pärrä :)

Painikaveri :)

Vesiputous.

Liftari.

Jotain "en-muista-mitä-kasvia" taas ihmettelemässä :) Oisko ollu joku kahvi....

Samikset :)

Nuudelien valmistusta.

On the road

Eka yö vietettiin kylässä tollasessa majassa :)

Reissu oli kaikenkaikkiaan hieno ja nyt oon siis Nha Trangissa. Sitten tajusin että tässä kaikessa oli menny se 10 päivää ja 15 päivän raja alko lähestyä. Niinpä siis kysyn hotellista että voiko ne jatkaa mun viisumia ja ne sanos et ne voi järjestää, mut toi 15 päivän juttu ei ollukaa varsinainen viisumi et nyt sen anominen jälkikätee onki paljon kalliimpaa ja kestää viikon verran. Eli nyt täällä Nha Trangissa sitte ootellaa tän kuun loppuun asti et viisumi on ok ja pääsen jatkaa pohjoseen. Semmosta taas :)

Tarlac ja loput Filippiineistä. Filippiinit joulukuu 2013

Kun saavuin Tarlaciin kysyin mopokuskilta halpaa majotusta ja sellanen sitte löyty joten sinne sitten. Ihmettelin kyllä kaukasta sijaintia keskustasta mutta paikka oli halpa joten sopi mulle. Siinä sitten yhden yön jälkeen pohdiskelin että mihin menisin koska etelässä Taifuuni oli tuhonnu lähes kaiken. No lähdin iltasella pyörimään kauppakeskukseen ja on sateinen ilta ku yritän palata majapaikkaani ja yritän ottaa lennosta Threecycle-mopoa kohti majotusta kun yhtäkkiä nainen tyttärensä kanssa yrittää napata samaa mopoa. Siinä sitten turisen naisen kanssa ja hän kysyy hotellin nimeä missä asun ja sanoin että "sherwood2". Nainen kattoo mua oudosti ja kysyy et -"ootko yksin siellä?"Mä siihen epäilevänä että -"Olen, kuinka niin?" No, paljastu et se on paikallinen rakkaushotelli mihi porukka tulee kuksimaa ku kotona ei oo yksityisyyttä. No pienen jutustelun jälkee nainen sanoo että hänellä on iso asunto mihi voisin tulla seuraavana päivänä punkkaamaan ja aattelin että nainen tyttärensä kanssa ei vaikuta vaaralliselta että voihan sitä käydä ainaki kattomassa.

Paikallista sukua :)

No se johti lopulta siihen että ystävystyin loppujen lopuksi koko sukuun ja tuli vietettyä Tarlacissa pidempään kun oli tarkotus koska en tiennyt enää minne Filippiineillä suuntaisin ja suvussa oli niin mukavaa että jämähdin sinne. Ja sitten ku aattelin jatkaa eteenpäi ni iski sitten vielä Dengue-kuume jonka vuoksi jouduin olemaan vielä viikon pidempään paikallisessa sairaalassa. Mutta luhyesti Tarlacissa tuli koettua seuraavia outoja asioita:

1. Balut-muna (joka on siis sikiö)

2. Paikallisten painostuksesta olin yhtenä tuomarina "miss ladyboy 2013" kisassa :D

3. Dengue-kuume

4. Ajaminen autolla Tarlacin keskustassa useita kertoja. (Suomen liikenne on iha päiväkerhotoimintaa)

5. Vieraana paikallisissa miljoona-häissä. (Mies oli lentokapteeni ja rahaa oli...)

Meikä jakamassa palkintoja Ladyboy kisassa :D

Banaue & 100 islands, Filippiinit marraskuu 2013

Elikkä Banauessa tuli pyörittyä mun kuskin Jun kanssa riisiviljelmillä.

Mutta Banauessa on myös muuta kuin riisiviljelmät, käytiin mm paikallisen kylän jäämillä missä oli ilmesesti ollu perinneruokaviikot:

Lisäksi löysin tulevan vaimoni sieltä:  

:D

Mutta käytiin myös paikallisilla kuumilla lähteillä ja kävelymatkalla sinne mentiin paikallisen asumuksen läpi missä auttelin hetken paikallista seppää pitämään hiillosta yllä eräänlaisella manuaalisella puhaltimella kun mies takoi:

Sieltä sitten tuli matkattua vähän etelämmäs kohti Alaminosta ja pientä kylää nimeltä Lucap mikä on portti 100 islands national parkkiin missä tuli vietettyä muutamia päiviä saarelta saarelle kierrellessä. Saaristo sinällään on kaunis ja tuli snorklailtua vaikka snorklaukseen paikka ei ollu kovin ihmeellinen. Siinä sitte yhellä saarella tuli vähä boulderoitua ja sen jälkeen kuninkaalliset päikkärit kallionkielekkeen alla laineitten liplattaessa :)

Kun siitä sitten heräsin niin siihen lähistölle oli leiriytyny mukava jengi paikallista nuorisoa ja surffipummina sitte liityin niitten kesteihin ja naposteltiin siinä herkkuja ja turistiin ym, oli ihan mukavaa :)

Iltasella sitte kävelin pikku kylän kadulla ja lukusat lapset ja muut paikalliset hämmästeli valkosta miestä ja paikallinen poliisi kutsus mut jutustelemaan ja viettämään iltaa kotipihalleen.

Siitä oli sit tarkotus jatkaa etelään kohti saaristoa mutta sitten Taifuuni tapahtui joten ei ollu järkeä lähteä enää etelän saaristoon koska suunnilleen kaikki on tuhoutunu siellä, niinpä pohdinnan jälkeen päätin palata pohjoseen ja tällä hetkellä oon surffipummina opettelemassa surffausta San Fernando la Union nimisessä paikassa, kivaa on mut vesi on varmaa liian suolasta tai jotain koska surffaus on nii vaikeeta, vika ei voi olla mussa!!! Täällä nyt ois tarkotus harjotella jonkinaikaa ja sit miettiä jatkoa, varmaan maan vaihto seuraavaksi tulossa, joko Malesiaan sukeltamaan tai sitten Vietnamiin :)

Surffipummi :)

Saunaa, Luolailua ja Rice Terraces, Lokakuu 2013 Filippiinit

No nii, matka alko siis sillai löysin rantein että tuli lähinnä toivuttua aikaerosta ja lennoista lähinnä saunoen Suomalaisen kaverin tykönä joka asustelee Manilassa. Hulppeeta siinä oli näköalat ku oli sauna 28 kerroksessa ni siinä jo näkee vähä kaupunkia :) No siellä tuli majailtua muutaman päivän ennen ku alko matkajalka väpättää ja reitti lyhykäisyydessään on tähä asti ollu siis Manila-Tarlac-Baguio-Sagada ja nyt Banaue.

Oikeestaan mitään mainittavaa ei tapahtunu ennen ku Sagadassa missä törmäsin toisena päivänä Brittiläiseen Jaimeen ja pieneen joukkoon muuta seuruetta ku ravintolasta poistuessa kuulin et porukka oli menossa oppaan kanssa paikalliseen luolaan ja kysyin että sopiiko tulla mukaan. No ne huoli mut mukaan mutta lähtö oli 5 minuutin päästä joten vauhdilla guesthouseen ja kamera sekä otsalamppu mukaan. No siinä sitte luolille kävellessä otin maisema kuvia ja ku päästään luolan suulle ni taas tyypillinen mun tuuri: kamera ilmottaa et vaihda paristot. Ja en tietenkää siinä kiireessä tajunnu ottaa varaparistoja mukaan. Siinä sitte jaoin porukalle sähköpostia ja anelin lähettämään kuvia. Toistaseks en oo saanu ku yhden:

No siinä nyt on todiste että oon luolassa. Luola itseasiassa oli aivan jäätävän iso, kysyin oppaalta että kui syvä se on ku oltii laskeuduttu vaikka kuinka pitkää ja sanos et syvimmästä kohtaa 500 m maan alla, tiedä sitte käytiinkö niin alhaalla kuitenkaa mut syvyyttä oli tarpeeks. Katossa väijy satoja häijyjä ja kunnianhimosia lepakoita silmät verenhimosina kiiluen ja välillä tuli maanalasia lampia joitten läpi joutu uimaan tai muuten vaan paikkoja missä pulikoida. Välillä jännitti ku laskeutuessa näki alas kymmeniä metrejä ja luolan pohja oli liukas eikä varsinaisesti ollu mitää turvajuttuja, välillä vaikeissa paikoissa jotai köydenpätkiä josta sai pitää kiinni. No siellä pohjalla oli yks hiukan syvempi lampi ja siitä lähti semmonen houkutteleva nega-boulderin pätkä luolan seinää ni pitihä sitä vähä Deep water soolota sitä ja hyppiä veteen :)

No oliha siellä kaikkea muutaki pientä hauskaa Sagadassa ja oli aika kiva pieni kylä mut sieltä sitte tulin tänne Banaueen eilen ja tänää kävin kattelee noita riisipeltoja ku on yli 2000 vuotta vanhoja.

No olihan ne hienoja mut siinä matkalla tuli pysähdyttyä eri paikoissa kuvaamassa ja näin erikoisen possu-transportaation:

Siinä possu onnellisena matkustaa aika korkeella:

No samalla reissulla sit pysähdyttii semmosen joen varrella misä sai pulikoida ensi hiukan viileemmässä vedessä ja sit mennä luonnon kuumavesialtaisiin. Semmosta. Kärsimystä on ollut :P

FutuSami "heitä noppaa" matkalla. Lokakuu 2013 vielä Suomi

Captain's log tähtivuorokausi 17.10.2013+5 tuntia: Terrrrrrrrvetuloa FutuSamin matkalle tulevaisuuteen, täällä on paljon lämpösempää ku siellä menneisyydessä  ku täällä on kello 5 tuntia edellä. Se on varmaan se kasvihuoneilmiö ku sää on ku kasvihuoneessa. Ja teillä on se jääkausi. Vesalle ja Ennille terkkuja: Hajotkaa pakkaseen!!!! Ha ha ha, nyt tiiätte miltä se tuntuu, osat on vaihtunu :P Ei kai, otan oikeesti osaa....

Mut asiaan: tervetuloa vielä Sanpe kiipelissä season 2 blogiin. Matkasuunnitelmasta sen verran että sitä ei vielä ole. Eli te kaikki kotisuunnistajat siellä jotka haluaa nyt piirtää janoja missä Sami tulee olemaan milloinkin ni homma ei toimi noin eli heittäkää ne merikartat, sekstantit ja viivottimet nurkkaan. Nyt on kyse "heitä noppaa" matkasta eli kaivakaa se noppa jostain esiin, matkassa saattaa esiintyä improvisaatiota. 

Eli tällähetkellä siis Manilassa kaverin luona ja tää nyt on vaa teaseri tulevasta blogista ja semmonen kohdistus-ammunta blogiin että se edelleen toimii.

Zi Izlands :) Cambodia Helmikuu 2013

Sitte vahan ilosempiin maisemiin. Ku olin Phnom Pehnissa olin jo miettiny etta kohta ois aika jo siirtya Vietnamin puolelle ja mietin etta menenko sielta suoraan Vietnamiin vai matkustanko viela Cambodian rannikolle kattelemaan vahan saaria. Aloin jo kallistua suoraan Vietnamiin matkustamisen puolelle kun kohtalo taas puuttus peliin hyvalla tavalla: Guesthousessa oli tytto mainostamassa Koh Rong saarta mika kuulemma on vasta rakennusvaiheessa ja on viela aika idyllinen paikka joten ajattelin etta tama on nyt taas joku polku mita pitaa seurata, siispa seuraavana aamuna kohti rannikkoa ja yhden yon jalkeen Sihanoukvillesta paatilla kohti Koh Rong saaria.

Ja olihan se aika makea mesta viela :) Kovasti ne siella oli kylla rakentanu jo Bungaloveja ja rannallakin oli kylla baareja mutta porukkaa oli viela kohtuu vahan ja selkeesti vasta hommat kaynnistymassa siella. Etsin kampan joka oli 15 dollaria yolta ja ajattelin etta aika kallista kylla mutta otin huoneen rannalta ja arvatkaa mita tein? Ha haa, Fiksuimmat jo arvas etta kaivoin valittomasti riippumaton esiin, painelin rannalle, asensin sen puuhun niin etta on merimaisemat, ihastelin hetken sinista merta ja tottakai paikkarit, sita varten tanne tultiin :) Kun herasin niin hetken siina chillailtuani paikalle saapuu Turkkilainen mies joka halus teha diilin mun kanssa: han ottaa musta kuvan riippukeinussa jos hankin saa kokeilla riippukeinua ja ma otan vuorostani hanesta kuvan. Sanoin etta sopii mulle koska olin kuvannu kaikki muistikorttini tayteen jo kuvia etta mulla oli enaa tilaa ottaa 1 ainut kuva ennen ku kaikki muistikortit on taynna. Tehtiin siis niin etta Mies (jolla ei luonnollisestikaan ole enaa nimea) otti musta kuvia riippumatossa ja lahetti ne mulle sahkopostilla ja ma otin hanesta muutaman kuvan. Mutta han oli hauska persoona, luulin etta ma oon hajamielinen mut taa kaveri oli uskomaton!!! Yhden iltapaivan aikana han ehti unohtamaan eri paikkoihin t-paitansa, tiikeribalsamin, aurinkolasinsa ja viela jonkun muunki esineen, niita sitten tasasin valiajoin etittiin eri paikoista, osa loyty, osa ei :)

Koh Rong

No siina oli sekin hyoty etta han tiesi halvemman majotus paikan joten kerasin kamppeeni ja muutin samaan majotukseen joka oli 8 dollaria yolta. Paikka oli muutenki enemman mun kaltanen: se oli vahan piilossa rannan julkisivun takana juuri keskella hokkeleita missa paikallisetki asus ni tykkasin kovasti, oli kiva seurata paikallisten elamaa iltasin eika rannan haly kuulunu sinne, ainoot aanet iltasin oli heinasirkkojen siritys ja agrigaattorin parina ku se tuotti sahkoa hokkeleihin. Kamppa oli muutenki klassikko: seinissa oli 1cm raot laudotuksessa joka puolella niin etta sinne naky sisalle sivuilta ja alhaalta (Oli toinen kerros, Omistajat majaili alhaalla periaatteessa ulkosalla) Ei tuuletinta, ulkovessa ja suihku. Ainut mita siella oli oli hyttysverkko ja sanky ja taloa rakennettiin viela paivalla :D

No siina sitten lahettiin Mr Ahmedin kanssa kavelemaan iltapaivalla viidakon lapi toiselle puolelle niemenkarkea vahan hiljasemmalle rannalle ja oli kylla kaunis: muutama kilsa valkeeta hiekkarantaa ja viidakkoa, siellakin oli Bungaloveja ja joitain turisteja mutta todella hiljanen ja rauhallinen paikka majailla, majotus oli vaan kallista, yli 30 dollaria yolta ilman mitaan mukavuuksia Bungaloweissa. Rannalla ei ollu ku kourallinen turisteja ni siella oli hyva ottaa kuvia auringonlaskusta ja sitten palattiin paatilla pimean aikaan omalle puolelle saarta.

No siella tuli sitten vietettya vissiin 4 paivaa eika sinansa mitaan ihmeellista: periaatteessa totaalista rentoutumista riippumatossa 4 paivaa, yhtena painana lahin kavelemaan rantaa kauemmas ja pienen viidakon jalkeen avautu uusi pitka ranta missa oli 1 paikallisen asumus ja ihan toisessa aaripaassa sika-kalliita Bungaloveja mutta ranta oli niin pitka etta keskella rantaa ei ollu ketaan joten sinne riippumatto puitten valiin, Chillailua ja Aatamin asussa uimaan :)

Noin 4 paivan jalkeen alko sitten tulla jo yliannostus Chillailusta ja aktiviteetit rannalla oli aika rajalliset ni otin sitte paatin takasin Sihanoukvilleen. Venematka kesti n 2 tuntia ja kuuntelin siina sitte Reggaeta matkalla ja yksi kappaleen sanat rohkaisi alottamaan elamisen tanaan eika huomenna, "mene ja ela" tyyliin. Katselin siina sitten samalla Punaisen auringon laskua meren taakse ja hymy oli korvasta korvaan: sita tassa oltiin tekemassa paraikaa, ei enaa odottamista etta huomenna eletaan :)

No Sihanoukvillesta sitten 2 yon jalkeen otinki bussin Vietnamiin ja ajattelin etta nyt kun on paasty saaristoelaman makuun ni alotanpa heti Vietnamin tutkimisen Phu Quoc saarilta kun se on tossa heti rajan takana. Pari ekaa yota meni Ha Tien kaupungissa mutta sen jalkeen paatti Phu Quoc saarille ja sielta ensin kalliiseen turistirantamestaan missa olin 3 yota. Ei oikeen tuntunu mun paikalta ja huoneetkin oli kalliita mutta hiekkarannalta loyty kiva boulderikivi mihin tein 6 reittia, se oli ihan kivaa :) Yhtena paivana vuokrasin skootterin majotuksesta koska halusin menna kattomaan saaren etelakarkeen katsomaan An Thoi kylaa jossa ei nakynyt ainuttakaan turistia paitsi tapasin siella yhden Ranskalaismiehen joka majaili siella. (Nimi tais olla Didier mutta ei voi olla enaa varma, mutta tarinan kulun kannalta tastalahin Didier) :D

Paikka vaikutti niin hyvalta: ei turisteja eika kukaan puhunu Englantia joten luonnollisestikin mun piti siis muuttaa juuri sinne :D Siispa sovittiin Didierin  kanssa etta muutan seuraavana paivana samaan hotelliin sinne.

No seuraavana paivana sitten Skootterikuskin kanssa An Thoihin ja koska oli jo yli puolen paivan ni Didier oli jo lahteny huoneestaan jonnekin niin onnistuin sitte vuokraamaan hotellista skootterin ja otin riippumattoni ja paraytin taas melko autiolle rannalle minka olin matkalla nahny ja sinne taas paikkareille. Oli siella joitain kalastusaluksia ja muutama lehma ja hiekkatie josta joku aina paineli sillointalloin ohi mutta melko rauhallinen paikka joten auringon laskiessa piti ottaa taas naku-uinnit ja paraytella takasin hotellille.

Seuraavana paivana tapasin taas Didierin ja siina tuli sitte vietettya pari paivaa yhdessa: onnistuttii vuokraa skootterit pariksi paivaksi ja parayteltiin ympari saarta skoottereitten kanssa, kaytiin muutamilla rannoilla ja yhtena iltana rannalla lahikylan pikkupojat tuli ihastelemaan ku otettiin kuvia auringonlaskusta, oli ihan kiva paikka :)

Mutta siina vierahti taas kaiken kaikkiaan saarella viitisen yota ja jaljella olevan ajan vahyyden vuoksi piti sitten sietakin lahtea kohti rannikkoa etta ehtii nahda jotain muutakin ja tasta nyt sit taas ottamaan suuntaa kohti uusia mestoja, siita ensi numerossa :)

Olen käyny siellä missä pippuri kasvaa :)

Killing fields & kidutuskoulu, Cambodia Tammikuu 2013

http://en.wikipedia.org/wiki/Khmer_rouge tossa ensin linkki aiheesta yleisemmin jos ette tieda ja kiinnostaa lisaa, en aio koko historiaa tanne kirjottaa, vaan oman kokemukseni paivasta.

Khmer Rouge siis saapu Phnom Pehniin 17 april 1975 ja iloisia ihmisia kun ovat niin Cambodialaiset tervehtivat tulijoita innolla, olihan ne kuitenki omaa kansaa. Surullinen totuus kuitenki paljastu akkia ku Khmerrin joukot alko evakuoimaan kaikkia kaupunkeja ja pakottivat ihmiset tekemaan yli 12 tuntisia paivia riisipelloilla kaytannossa lahes ilman ruokaa. Pol Pot oli vainoharhanen johtaja joka telotutti porukkaa pienimmastakin syysta, hanen logiikkansa oli: parempi tappaa vahingossa viaton kun saastaa vahingossa maanpetturi. Niinpa siis olen kauniissa puutarhassa joka itseasiassa oli jo hautausmaa ennen joukkosurmia, nyt niita hautoja vaan kaivettiin useita. On vaikea uskoa etta niin kauniissa puutarhassa on tapahtunu semmosia julmuuksia.

Alussa saan itelleni nauhurin joka toimii oppaana, pitaa vaan painella merkityilla paikoilla tiettyja numeroita ja nauhuri kertoo mita siina kohtaa on tapahtunu.

Ensimmaine pysahdyspaikka on paikka mihin trukki pysahtyi joka toi ihmisia telotettavaksi. Uhrien silmat oli sidottu ja monille oli sanottu etta he paasevat nyt uuteen kotiin, osa ehka uskoi, osa tiesi totuuden.
Alussa telotettavia ihmisia oli 20-30 trukissa ja se tuli noin 3 viikon valein mutta kun Pol Pot innostui niin loppuvaiheessa uhreja tuli 300 ihmista per paiva joten niille piti rakentaa majotuksia ku kaikkia ei ehitty saman paivan aikana tappamaan vaikka telottajat teki toita yomyohaan sahkolamppujen valossa.
Ootellessaan seuraavaa telotuspaivaa uhrit laitettiin pimeaan huoneeseen ettei ne nakis mitaan.

Pienen kierroksen tehtyani saavun ensimmaiseen joukkohautaan josta oli loytyny 450 uhria. Alue on pelkkaa savimaata kehystettyna bambukatoksella joitten laudotuksessa on useita rannenauhoja uhrien muistoksi. Samanlaisia ovat myos muut joukkohaudat, bambukatoksia ja rannenauhoja.

Myohemmin tulee lasivitriineita joissa on sisalla uhrien vaatteita, luita, hampaita ja paakalloja.
Tanakin paivana niita luita nousee aina sateenjalkeen esiin ja joittenki vitriinien paalle on ladottu semmosenaan tuoreimpia luita ja kalloja.

Koska luodit oli kalliita ihmiset tapettiin useimmiten vaihtoehtosin keinoin: viillettiin kaula auki sokeripalmun lehdella, hakattiin kuoliaaksi hakuilla ym peltotyokaluilla.

Telotetut ihmiset ei ollu suinkaan ainoita uhreja, Khmerrin joukot tappo lukuisia ihmisia myos kovalla tyonteolla ja liian vahalla ruualla.

Myohemmin nauhalta tulee yksittaisia tarinoita selvinneitten tarinoista ja traumoista, jatkan kohti seuraavaa joukkohautaa mista loyty 166 uhria ilman paata.

Paikan surullisin paikka oli yksinkertanen puu: Khmerrin joukot oli ottanu pienia lapsia jaloista kiinni ja kajauttaneet lapsen paan puuhun murskaksi ettei luodit kulu, tapana oli myos heittaa lapsi ilmaan ja lavistaa se pistimella. Vieressa on hauta mista oli loytynyt naisten alastomia ruumiita, useimmat oli raiskattu ennen telottamista joten ne oli alasti. Suhdetta ei kerrottu mutta paikalla oli tapettu yli 100 naista ja pikkulasta.
Puu on taynna myos rannenauhoja, vaikea uskoa ihmisen pahuutta!!!

Vahan matkan paassa on toinen puu, "magic tree". Ainut magia puussa oli etta siita roikku kaiuttimet jotka kova/aanisesti soitti kommunistisia lauluja yota paivaa ettei kuolevien kauhun huudot kuulu lahikyliin ja telotusta odottavien ihmisten korviin.

Viimesena paikkana on noin 15 metrinen rakennus:stupa, joka oli omistettu uhreille ja oli sisalta taynna hyllykkoja missa oli uhrien paakalloja 15 metrin korkeuteen asti.

Lahden sielta viella kaupungin keskustaan tuk tukin kanssa entiseen kouluun joka oli muutettu Khmerrin aikana kidutuspaikaksi. Matkalla katson ihmisia ja mietin etta naita samanlaisia tallaajia ne on ollu jotka karsi tan helvetin, vieresesta skootterista vilkuttaa ilosesti pikkupoika ja huutaa "hello", hymyilen takasin ja vastaan mutta mietin samalla etta noita sitten hakattiin kuoliaaksi puihin ja maataloustyokaluilla.

Saavun koululle ja kayn rakennukset lapi ykskerrallaan, kaikki ne on periaatteessa aika samanlaisia huoneita: tyhja huone, keskella jonkinnakonen metallisanky ja jotain kidutusvalineita, seinalla aina joku mustavalkonen kuva kuoliaaksi kidutetuista ihmisista makaamassa omassa veressaan lattialla, tyhja katse silmissa...

Kiduttajilta ei taas mielikuvitusta puuttunu, jotkut laitettiin koydesta roikkumaan paa alaspain kunnes meni taju ja kun taju lahti ni dipattiin paa vesialtaasee et ne virkos ja jatkettiin taas....

Joittenki uhrien nannit avattiin hohtimilla ja laitettiin sisalle joku myrkyllinen ottiainen jotta se ois mahollisimman tuskallista, toisille vaan kaadettiin suolaa haavoihin ym.

Muissa huoneissa on lukuisien uhrien kuvia: Khmerrin joukot oli jarjestelmallisia, ku joku tuotiin paikalle, hanen nimensa otettiin ylos ja otettiin kuva etta jos joku karkaa ni on helpompi loytaa. Kukaan ei kasittaaksen kylla karannu

näillä leikattiin kurkut auki

tähän puuhun hakattiin lapset kuoliaaksi

Kidutus-sänky

.

Kohta sekin kierros on loppu ja olen nahny lukuisia mustavalkokuvia kuolleista ihmisista omassa verilammikossaan. Lahden tuk tukilla takasin Guesthauseen ja mietin kaikkea nakemaani kunnes kaupungin keskustassa naen yllattaen miehen kainalosauvan kanssa. Han linkuttaa ja toisen jalan polven alapuolella on puinen proteesi. Mies huomaa etta jaan ajatuksissani tuijottamaan hanta, han hymyilee ja nayttaa mulle peukkua. Hymyilen takaisin ja voin vain ihailla tan kansan asennetta elamaan, ihan ku mies ois tienny mita ma olin nahny mutta nayttaa silti peukkua, se taitaa olla tan kansan voima, vaikka on vaikeaa ni aina jaksetaan toivoa, palaan mieli turtana Guesthouseen. The End.

Siem Reap & Temples of Angkor, Cambodia Tammikuu 2013

Lahin sitte Siem Reapista tuk tuk-kuskin kanssa kattelemaan Angkorin temppeleita. Halusin tottakai menna aikasin aamulla et sais hyvan auringon-nousukuvan ja olin edellisena paivana ettiny netista vahan vinkkeja temppeleihin. Aattelin toki heti etta menen Angkorin temppeliin ottamaan kauniin sunrise kuvan mutta netissa jossain blogissa luki etta ei kannata menna sinne koska siella on bussilasteittain turisteja aamutuimaan periaatteessa ottamassa toisistaan vaan kuvia ku niita on niin paljon, ja toden totta: ku lahestyttiin Angkorin temppeleita n 5 aikaan yolla naen kilometrin pitusen tuk tuk-jonon menevan kohti Angkorin temppeleita ja olen jo siina vaiheessa ilonen etta paatin valita kuvauspaikaksi lahella olevan pienemman temppelin nimelta Phnom Bakheng.

Ohitamme kaikki muut turistit jotka on menossa Angkorin temppelille ja saavumme Phnom Bakhengin alapuolelle, hyppaan pois kyydista ja lahden kavelemaan pimeaa polkua ylospain otsalampun valossa. Tunnelma on rauhallinen mutta hieman spooky, keskella metsaa yksin otsalampun avulla. Heinasirkat sirittaa ja metsasta mua tuijottaa kiiltava silmapari, luulen etta oli kissa, toivottavasti :D Saavun maen paalle ja naen ensimmaiset silhuetit temppelista taivasta vasten ja jannitys vaan tiivistyy. Kun paasen temppelialueelle olen ku pikkupoika ja ihmettelen temppelia pimeydessa, kova tapina paalla :)

 Luulen aluksi olevani aivan yksin mutta perassa nakyy jo toinen valo matkalla kohti temppeleita. Yritan ottaa muutaman pimean kuvan mutta ei niista mitaan tullu. Pyorin temppelin alapuolella kuvaamassa kunnes loydan rappuset temppelialueen paalle. Kipuan rappuset ylos ja huomaan etten suinkaan ole ainut turisti siella mutta ei hataa, satojen turistien sijaan paikalla on vajaa 10 ihmista. Tunnelma on rauhallinen ja jannittava, vaikka ihmisia on paikalla kukaan ei puhu, aivan ku tunnelma raukeaisi pienimmastakin aanesta ja tunnen valtavaa syyllisyytta "mekastamalla" kun avaan reppuni vetoketjun :) Kuuntelen metsan aania samalla kun aurinko alkaa pikkuhiljaa nousta ja alan nahda selkeammin temppelia. Vaikka yleensa olen huono kuvaamaan pyorin ympari temppelia aamun sarastaessa ja otan kuvia ku viimesta paivaa. Muutkin ottavat kuvia, edelleen hiljaisuuden vallitessa ja kaikkien kesken vallitsee sanaton yhteisymmarrys: heti vaistetaan ilman pyyntoa kuvan tielta.

Auringon-nousu on kaunis ja saan jo pienta esimakua temppelialueesta, vaikuttava paikka, olo on ku Indiana Jonesilla:) Aurinko alkaa olemaan jo aika ylhaalla ja olen ilonen etta paasin rauhallisemmalle temppelille ottamaan kuvia. Otan viimeset kuvat alueesta ja palaan kuskini luokse ja lahdemme paristelemaan kohti seuraavaa temppelia.

Siina sitten tuli kierrettya jos jonkinlaista temppelia ja kestais ikuisuus kirjottaa niista kaikista, 3 paivaa niita tuli kierrettya ja tottakai Angkor Watissa tuli kaytya mika oli kylla kieltamatta vaikuttavin temppeli mutta koko alue on kylla ollut massiivinen ja loistokas!!! Siina sitten kiertaessa mulla oli kokoajan sama nuori tuk tuk-kuski ja ystavystyn hanen kanssaan siina samalla ja vietamme siina sitten yhdessa muutaman illan kiertojen valissa, kaytiin paikallisessa baarissa ja nauroin hanen ystavansa laulua (myoskin tuk tuk kuski) ja seuraavana paivana kaytiin uimassa laheisella jarvella ja sinne tuli meidan lisaksi joku paikallinen pariskunta ja muutama kuskini tuntema tytto. Syodaan siina sitten pariskunnan tuomaa kanaa, kalaa ja riisia, aivan sairaan hyvia mausteita niissa, kaydaan uimassa ja chillataan. Sen jalkeen mentiin sielta sitten joraamaan paikalliseen diskoon joka oli kylma kun pakastin, en ymmarra miks pitaa ilmastointilaite saataa pakkaselle diskossa!!

(Tassa kohtaa mainittakoon taas yllattava juonen kaanne: En tietenkaan enaa muista kuskini nimea, kulkekoon siis tarinassa nimella: tuk tuk-kuski...) :D

Olin varannut seuraavaksi paivaksi jo lipun toiseen kaupunkiin koska alko ahistaa Siam Reapin hullu turistimylly ja olin jo nahnyt tarpeeksi temppeleita joten diskon jalkeen sanon hyvastit kuskilleni joka oli kovin harmissaan, olisi halunnu mun jaavan. Sanon etta jos tulen uudestaan vuoden paasta niin sitten nahdaan ja pakkaan tavarani valmiiksi huomista lahtoa varten ja menen nukkumaan odottaen mita matka viela tuokaan eteen :)

Laos-Cambodia, Tammikuu 2013

No niin. Viimeks olin nakojaa Thak Khaekissa ku blogia kirjotin. No sielta sitte paukinki ilman mitaan ihmeempia kommervenkkeja sinne 4000-saarille. Paikka oli aikamoinen paratiisi tai silta se ainaki tuntu kaupunkien jalkeen vaikkakin siellakin oli jo enemman turisteja ku aattelin etta ois ollu.

Valitsin tietty pienimman saaren mita matkaoppaasta loysin eli Don Kon saaren koska aattelin etta siella ois vahemman turisteja kun paa-saarilla ja niin varmaan olikin vaikkakin unelma pienesta kalastajakylasta olikin jo illuusiota, tottakai siellakin niita turisteja oli :) Mut paikka muuten oli mukava: Bungalovi Hammocilla varustettuna suoraan Mekong joen varrella, ihan taydellinen chillailu mesta siis mulle.

Kalastajia Mekong joella

 Ei muuta ku Reggae soimaan, riippukeinuun lohoamaan ja sielta kasin kuvaamaan auringonlaskua ja hamartyvaa jokea jossa muutama kalastaja heittelee verkkoja. Vuokrasin sielta sitte fillarin ja lahin tutkimaan saarta ja siella oliki ihan kivan nakosia paikallisia majoja munki saarella kunha vaa fillaroi pois turisti-alueelta joten siella oli kiva fillaroida.

 Saarella oli myos muutama hieno vesiputous mitka piti kayda kattomassa ja pieni kyla saaren toisella laidalla missa ei oikeestaan ollu turisteja ku vierailemassa. Siita sitten seuraavana paivana otin taas fillarin ja lahdin polkemaan viereista saarta lapi mika oli hiukan isompi mutta aika vastaavanlainen paitsi siella ei ollu paikallista kylaa, vaan turistimajotuksia, kaunis paikka luonnoltaan toki sekin oli.

Siina sitten tuli ihan vaan fillaroitua muutamia paivia ympariinsa ja valilla piti tietenki kayttaa ahkerasti riippukeinuakin ja yhtena paivana kokeilin Tubingia eli auton sisakumin kanssa tuli lilluttua muutama kilometri Mekong jokea alaspain, ja voiko rennompaa enaa olla!!! (korkeintaan riippukeinussa) Vesi virtas hitaasti ja kauniit maisemat ymparilla, hieno kokemus :)

Kun paasen rantaan niin tapaan venekuskini joka ensin vei minut lahtopisteeseen. Han seisoo rannalla aurinkolasit paassa ja mulla on myos aurinkolasit. Samanlaiset halvat muoviset lasit mita venekuskilla on mutta jostain syysta han pitaa mun laseista joten kysyn yllattaen etta haluaako han vaihtaa laseja paittain ja han on aivan tapinoissaan: vaihdamme laseja ja minusta han nayttaa nyt aivan James Brownilta joten sanon sen hanelle ja han nauraa. Alan kutsua hanta James Browniksi ja han pitaa laseja jopa varjossa talon alla, taisi pitaa laseista. Tuli hyva fiilis etta ihminen voi noin ilahtua pienesta asiasta kun aurinkolasit :)

Mun venekuski ja mun vanhat lasit :)

Kun olin ollu noin viikon saarella paatin menna sinne Don Kon saaren toisessa paassa olevaan pieneen kylaan kokeilemaan homestayta ja se olikin iha kiva kokemus: taisin olla ainut turisti joka oli pidemmalla vierailulla ku vaan nopealla visiitilla. Talot oli tyypilliseen tapaan rakennettu pilarien paalle joten ensimmainen asia tavaroitten majotukseen jattamisen jalkeen oli luonnollisesti asentaa oma riippukeinu pilarien valiin ja oikeaoppisesti ottaa paikkarit siina. Herasin siihen etta paikalliset lapset hammastelee mun riippukeinua ja otin niista joitain kuvia ja naytin niille ja ne oli tietty taas aivan innoissaan :)

Nää tuli tervehtii päikkäreitten jälkee <3

Illalla sitten soin ruokaa perheen kanssa johon kuulus vanhemmat ja noin 5 pienta tyttoa. Ruoka oli hyvaa mut paikalliset ei paljoa valikoi jos ne laittaa kanan lihoiksi, eli kyseessa on sillon kokonainen kana joka on kaikkineen vaan laitettu veitsella kappaleiksi eli loytyy luuta ja rustoa ym seka riisia. Kokemus oli sinansa kiva mut kielimuuri oli aika hankala, naytin niille kuvia omasta perheesta ja siina se suurinpiirtein oliki meidan jutustelu, loppuilta perhe tuijotti Suomalaiseen tapaan teeveeta ja ma tylsistyin ku ei ees telkkaria ymmarra.

Lapsia mun homestaysta :)

Aamulla luulin etta majotukseen kuuluu viela aamiainenki ja ku yritin isannalle viittoa syomisesta han ensin oli hetken hamillaan, sitten ilme kirkastui ja han poistuu hetkeksi ja palaa mukanaan partahoyla jota han ojentaa mulle. Eli siis ei mainittavaa viittomakielen lahjaa mulla :D

Olisin voinu olla toki pidempaankin homestayssa mutta olin jo ollu viikon saarella ja olin jo heratelly ajatusta reissun jatkamisesta Cambodiaan ja kuinka ollakaan kohtalo (tai tarkemmin ottaen valuuttatilanne) puuttuu aamulla taas peliin. Huomaan taas tuttuun tapaan etta mulla on dollareita mutta paikallinen valuutta kay taas olemattomiin. Vaihtoehtoina on vaihtaa taas suuri maara paikallista valuuttaa ja viettaa pidempi aika taas saarella tai tehda taas improvisaatio paatos ja paniikilla varata vahilla rahoilla bussimatka Cambodiaan seuraavana aamuna jottei tarvii valuuttaa vaihtaa. Yritan siis kiittaa isantaperhetta ja palaan saaren turistipuolelle ja varaan seuraavaksi aamuksi bussilipun Cambodiaan.

Koirakaveri :)

 Kun sitten menen illalla omaan Bungaloviin paljastuukin etta viereisessa kampassa asuu 2 mukavaa sallia joitten kanssa tuli juteltua iltasella pitkaan ja toinen tyypeista on mun ikanen jatka Turusta :D Toisen kotimaata en enaa tietty muista mutta ei ollu Suomesta. No naa tyypit oli tavannu toisensa reissulla ja olivat molemmat kanssa lahdossa saarelta pois mutta eri suuntiin. No siina kavi sitten niin etta Jussi (se Turkulainen salli) ja mina lahettiin samalla bussilla seuraavana aamuna Cambodiaan. Jussi tais paukkia ajan vahyyden vuoksi suoraan Phnom Penhiin tai jonneki ja mulla oli vahan hitaampi tahti edeta eli jain heti rajan jalkeen Stung Trengiin. Siella sitten palloilin pari paivaa ja nain ehka 3 muuta turistia koko kaupungissa eli ihan hyva meininki.

Sielta sitten jatkoinki matkaa Kampong Chamiin ja olin siella myos muutaman paivan ja sielta Kampong Thomiin ja sitten otinki jo suuntaa kohti Siem Reapia ja Angkorin temppeleita :)