Sa Bai Dee Laos, Joulukuu 2012

No nii, nyt ollaan sitte Laosissa. Koko matka Pokharasta Vientianeen oli kylla pienta seikkailua. Mulla piti lahtea ensimmainen lento Laosia kohti paikallista aikaa 13.50 ja jos oisin tienny paremmin miten hommat tuolla pelaa oisin menny edellisena paivana bussilla Pokharasta Kathmanduun ja lahteny sielta sit koneella Vientianeen mut aattelin et lennan saman paivan aamuna paikalliskoneella Pokharasta Kathmanduun koneella jonka piti lahtea joskus 8 aikoihin aamulla ja lentoaika 40 minuuttia, eli periaatteessa ihan hyvin aikaa....

No ei se tietenkaa nain menny, mulla sanottiin kylla etta kone voi vahan myohastya mut loppujen lopuksi se lahti joskus 12 aikaa vasta huonon kelin takia, joten olin lievasti hermostunu etta ehinko ulkomaanlennolle vai oliko se nyt sit siina. Lisaks ei yhtaan laskenu jannitysta se et sita edellisena paivana yks tytto sanos mulle etta oon rohkea ku lennan paikalliskoneella. Ma kysyin etta miks ni se vastas et "joka kerta ku oon ollu Nepalissa oon kuullu koneista jotka putoaa" No loistavaa!!!!! No, elossa ollaan edelleen eli kone ei pudonnu, ja viela Laosissa joten en missannu lentojakaan.

Seuraava episodi oliki sit taas Vientianessa ku saavuin joskus 9-10 valilla illalla kentalle ni mulla piti olla hostellista varattuna kuski kentalta hostellille mut kaveri tietty loisti poissaolollaan :) No sit aattelin etta pitaa kayda vaihtamassa paikallista valuuttaa sitte ja ottaa taksi. No yllari et vaihtopiste oli tietenki kiinni. Neuvokkaasti sitte aattelin etta otanpa tosta automaatista rahaa. No tottakai sekin oli sitte sokona. Mietin siina sitte etta on mulla muutama dollari rahaa mut ennemmi vaihtaisin paikalliseks valuutaks ni ois helpompi maksaa taksikuskille etta mites taa nyt hoidetaan. Mut onneks ku seisoin siina pankkiautomaatin vieressa ni siina oli joku Saksalainen tytto jolla oli vahan sama ongelma ettei oo paljoa rahaa ja taksi pitas ottaa.

No silla oli sen verran rahaa et saatiin kyyti automaatille missa meidan molempien oli tarkotus ottaa rahaa. No fiksuina paastettiin sitte se taksikuski menemaan ja sit ku oltii nostettu rahaa ni aloin miettii et pitas joku tuk tuk kuski jostai loytaa, no ei siihen aikaa nakyny sit kuitenkaa yhtaa tuk tuk kuskia eika taksi kuskia ja kaikki paikatki oli kiinni.

 No sit taa tytto sanos et se voi lahettaa viestia jolleki kaverille joka saapuis paikalle ja saisin lainata sen puhelinta koska silla oli paikallinen liittyma ja saisin soittaa hostellille ja kysyy et josko ne hakis mut. No ne sanos ensin et ne ei pysty hakee mua joten taa kaveri tarjoutu heittamaan mut mopolla sinne jos saa vaa jotai maamerkkia missa se hostelli on. No ei ne puhelimessa sit tietty tajunnu mitaa ohjeita antaa, siella oli joku nainen joka puhus huonosti Englantia. No loppujen lopuksi joku paikallinen mies puhu Laota niille puhelimessa ja sit sielta tuliki mopo hakee mua hostellille.

Siita sitte otin parin yon jalkee Vientianesta tiukan suunnan pikkuhiljaa kohti etelan 4000-saarta koska se huusi mun nimea. Ensin Vientianesta Paksaniin, siella yks yo, sitte sielta otin kokeilumielessa lipun Lak Saoon koska aattelin etta sielta oisin paassy helposti Kong Lo-Cavelle. Mut sit matkalla tajusin et Lak Sao on liian kaukana luolista ja hyppasin kesken matkaa bussista johonki ihan pieneen kylaan mika oli tosi idyllinen ja aattelin et oisin ollu siella pidempaanki.

 No olin siella sitte yhden yon ja tapasin Ranskalaisen pariskunnan jotka oli menossa seuraavana paivana luolille ja sanoin et voisin tulla niitten mukaa et tarvii vaa kayda vaihtamassa rahaa koska en automaatista kentalta saanu paljoa paikallista valuuttaa. No menin sitte aamulla 8 aikaa paikalliselle pankille et nyt vaihdan rajusti rahaa mut sepa oli 8 aikaa kiinni. Kysyin paikalliselta et koska pankki aukee ni se vastas et "nyt on lauantai, pankki on kiinni." no sen pankin vieressa oli taas kylan ainut automaatti joka, yllatys yllatys, ei taaskaa toiminu.

 No sit nopea laskutoimitus rahoista etta jos pankki on sunnuntaina kiinni myos ni ei mulla oo paikallista valuuttaa viikonlopun yli tarpeeksi ja taskussa vaan 100 dollarin seteleita jota kukaa siella ei todennakosesti vaihda. No aattelin et taytyy jatkaa seuraavaan isoon kaupunkiin sitte misa saa vaihdettua rajaa. Nopee tiedustelu bussiasemalta etta koska Thak Khaekiin lahtee bussi ni 9 aikaan. No kello oli 15 vaille 9, eli armeijamainen tehokkuus: Nopeesti kampille, kamat kasaan ja kohti Thak Khaekia.

Tapasin siina pienessa kylassa turisti-infossa kaydessani sattumalta yhen Suomalaisen tyton joka oli Thak Khaekista lahteny tekee semmosta mopo-luuppi retkea ja se sanos et on harrastanu vuoden kiipeilya et jos oon tulossa Thak Khaekiin lahipaivina ni vois menna kiipeemaan.

Poika & pallo pienessä kylässä keskellä ei mitään :)

kiipeilymestasta :)'

No tottakai kaansin vahingon voitoksi vaikka jouduinki lahtee hyvasta mestasta kaupunkiin ja tiesin missa hostellissa tytto asuu ni paatettiin sitte lahtea 2 paivaksi kaupungin ulkopuolelle kiipeemaan, eli just 24-25 paiva. Eli joulu meni koyden paassa viettamiseksi. Mut sen tyton piti lahtea sillon 25 paiva jo pikkuhiljaa kohti Suomea joten ma jain viela 1 yoksi sinne mestoille ku oli aika makea bungalovimesta ja hienot maisemat mutta tana aamuna tulin taas takasin tanne Thak Khaekiin ja nyt pitas alkaa taas suunnittelemaan mita teen jatkossa, mutta siita sitten myohemmin :)

Annapurna ja Thorung-La Pass, Nepal Joulukuu 2012

Elikka siis oltiin Manangissa 3540 m 5-6 trekkipaiva et kroppa ehtii sopeutua korkeuteen. Ite sopeuduin taas vaihteeksi ripalin kourissa, sen halusitte tietty kaikki taas tietaa :) No se oli vaan yhden paivan juttu ettei mitaan vakavaa. Sitten 7 paiva lahdettiin Manangista kohti eteenpain kohti Yak Kharkaa jossa oli tarkotus syoda. Matkalla Yak Kharkaan tulee jo porukkaa jonkin verran alaspain maitojunalla ku joku ryhmasta on sairastunu vuoristotautiin, ihan vaan muistutuksena etta vuori ei valttamatta antaudu helpolla.

Yak Kharkassa (4018 m) sitte pysahdyttiin syomaan ja siita lahdettiin sitten kohti majapaikka kylaa Ledaria. No matkalla Ledariin rakastava kansan isamme Vesa joka on alkanu taas karsia keuhko-ongelmista jonka sairasti jo kertaalleen ennen trekkia alkaa pikku hiljaa osottaa hyytymisen merkkeja ku ei happi oikeen kulje.

 No siita sitte taisteltiin kuitenki viala Ledariin (4200 m) jossa sitten oltiin yota. No 8 trekkipaiva sitten jatkettiin Ledarista kohti Thorung Phedia, silla matkalla ei muistaakseni ollu mitaan ihmeempia, maisemat tietty on huikeat, illalla saavuttiin Thorung Phediin (4450 m) takaraivossa tieto etta seuraava paiva tulis olemaan koko reissun haastavin: Thorung-La Passin ylitys!!!

No, 9 paiva sitten herattiin virkeana klo 3.30 ylos, aamupalalle ja 4.30 vaeltamaan kylmaan yohon otsalamppujen kanssa pimeassa kohti Passia. Liikkeelle piti lahtea sen takia niin aikasin koska huipulla piti olla aamupaivasta koska saa olosuhteet on silloin suitusimmat, ei niin kovaa tuulta. Korkeuseroa tuli olemaan 4450 metrista 5416 metriin eli semmonen reipas kilometrin nousu noissa korkeuksissa, voi sanoa etta vahissa oli happi. Mielialaa paransi viela tieto siita etta kovaa kiipeemista tulis olemaan 9 tuntia ennen seuraavaa ruokaa. Elikka siis lyhyesti rankin treeni mita oon tehny miesmuistiin, jos koskaan!

No, ei auttanu valittaa, siita sitte vaan ylos ja joku tunnin-2 tunnin paasta aurinkokin alko nousemaan ja oli kyl aika parayttava naky olla niin korkeella auringon noustessa :) No kiipeemista tuntu jatkuvan ikuisuuden ja viimeset pari sataa korkeusmetria menin ihan kiukun voimalla ku Vesa puolestaan naytti silta etta se vois koska vaan kaatua maahan ja maatua siihen.

No toppiin paastiin sitte kuitenki ja siella oli kyl aika hyva fiilis ku oli vihdoin saavuttanu sen, oli helppo hymyilla vaikka alkokin iskea paansarkya korkeudesta johtuen. Viimesesta paivasta ei oo ku topista muutamia kuvia ku ylhaalla oli niin kylma etta kamera valitti akun loppumista vaikka vaihdoin just uudet patterit, piti saastaa pattereita vaan toppikuviin.

 No siita sitte lahettiin taas alaspain aika jyrkkaa alamakea kohti Mukhinathia, seuraavaa yopaikkaa. Vaikka paansaryn piti muka helpottaa alaspain mennessa ni tuntu et se vaan paheni ja se soi vahan fiilista toppauksen jalkeen mut jonku tunnin laskeutumisen jalkee piti ottaa buranaa ni johan helppas. Matkalla pysahdyttiin sitte syomaan joku 9 tunnin puurtamisen jalkeen ja nalka oli melkonen ja jalat oli niin hapoilla et Suffeli-Samin jalat tarisi ku seiso paikoillaan :D

 No siita ruuan jalkeen sitte jatkettiin Mukhinathiin (3760 m) ja kylan laidalla oli mainos Bob Marley-majatalosta. No voitte varmaan arvata etta sinne sitte mentiin ja todentotta: RASTA TIETAA!!!  Sinnehan oli eksyny lahes kaikki trekkaajat mita oli trekin aikana tavannu eri tilanteissa, kaikki saman katon alla!!!

 No fiilis oli melkonen ku kaikki oli suorittanu Passin ja kyseli toisiltaan etta miten meni ja pohdittiin niitten kohtaloa joita ei ollu vahaan aikaan nahty. Ja kuultiin myos sankaritarinoita vahan epaonnisemmista trekkaajista: Yhdesta tytosta joka ennen toppausta oli telonu nilkkansa jotenki ja joutu menemaan huipulle hevosen selassa, mut koska alamaki oli niin jyrkka ettei sita paase oikeen hevosella alas niin tytto oli joutunu  taistelamaan huonolla nilkalla jyrkkaa alamakea useamman tunnin. Ja toinen tytto oli saanu jalkansa niin rakoille ja kipeaksi trekkikengissa etta yritti sukat  jalassa jatkaa matkaa kunnes eras pariskunta (tais olla Kanadasta ellen vaarin muista) anto tytolle kroksit jalkaan ettei tarvii ihan sukkasillaan taistella :D

 No Mukhinathissa lopetettiin suorittaminen ja otettiin 10 paiva jeeppi Jomsomiin (2720 m) josta sitten bussilla Ghasaan (2010 m). 11 paiva sitten lahdettiin Ghasasta kohti Tatopania tarkotuksena olla Tatopanin kuumilla lahteilla pari paivaa ja rentoutua, ja totisesti, nain tehtiin, lilluttiin vaan kuumilla lahteilla, syotiin, levattiin ja taas kuumille lahteillle :)

Retkikunta nauttii voiton teetä: Thorung-la pass. 5460 metriä :)

No sielta sitte lahettiin parin paivan jalkeen taas tanne
Pokharaan ja matkalla tutustuttiin yhteen Amerikkalaiseen jatkaan ja eilen illalla sitten juhlistettiin hieman muutaman oppaan ja uuden kaverin kanssa trekin loppumista. Eli semmosta, nyt pitas alkaa miettia siirtymista pikkuhiljaa jonnekin lampimampaan maahan: Vietnamiin, Cambodiaan tai Laokseen, se on viela vahan epaselvaa :)

Annapurnaa, Nepal Joulukuu 2012

Vesku kurkkii huoneestaan :)

No niin, nyt taitaa olla 5 paiva vuoristossa. Lahettiin ensin Pokharasta aamutuimaan paikallisten bussilla liikenteeseen, seki oli jo pienonen elamys menna sumuisia teita kohti vuoristoa bussissa missa mm yhdella paikallisella oli elava kana mukana muovipussissa, tuli heti sellanen fiilis et nyt mennaan maassa maan tavalla :) Bussimatkaa kesti sitte joku 4 tuntia jonka jalkee odotettiin pikku kylassa vaihtoa jeeppikyytiin. Odottelua kesti noin tunti ja tulipa sellanenki hauska naky nahtya etta 2 mies poliisia kaveli kasi kadessa romanttisesti pamput toisessa kadessa. Paikallisten tapa taalla on se etta miehet kavelee taalla kasi kadessa ja samoin naiset, mut eivat parit :)

No Jeeppi kyyti kesti varmaan toiset 3-4 tuntia ja pysahdyttiin siina matkalla auttamaan paikallisia nostamaan miesvoimalla jotain painavaa muuntajaa tolppaan, oli hauska vetaa koytta kylanmiesten kanssa :) Siita sitte matka jatku jeepilla viela hyvan matkaa kapeita ja pomppusia vuoristoteita, valilla oli hiukan janna kattoo ku n puolen metrin paassa jeepista oli iha semmone kohtuullinen pudotus pikkuteilla.

Eka yo vietettiin sitte Chyamche nimisessa kylassa (1430 m). Siita sitte lahdettiin aamulla 6 tunnin haikilla kohti seuravaa kylaa Bagarchapia (2160 m) Sielta jatkettiin seuraavana paivana kohti Chamea (2670 m). Keskimaarin paivan haikit on kestany n 6 tuntia ja Chamessa alko olla jo aika kylma ku taalla ei oikeen tunneta mitaan eristyksia ja lammitysta taloissa et istuttiin siina sitte Chamessa jo kylmissaan mun huoneessa saman viltin alla kuumavesipullot jalassa ja viela pimeassa otsalampun kanssa ja naurettiin et maksettiin 600 e et paasee palelemaan rajusti kylmaan koppiin :)

Suihkut taalla on yleensa kylmia koppeja josta tulee lamminta vetta jos oikeen kuvittelee tai sitte miksataan paljujen kanssa vetta kipolla paalle ja koko ajan on kylma. Aamuisin vesijohdot on niin jaassa et vetta ei tuu putkesta. Ja jaakylmassa vedessa ku pesee sukat ja on koko ajan kylma ni mulla kesti sukkien ja kalsareitten kuivaminen 3 paivaa, oli repun perassa vaa "kuivamassa" jaisia kalsareita ja sukkia :)

Suihkukoppi :)

Vessa :)

No Chamesta sitte lahettiin kohti Lower Pisangia (3200 m) josta mun oli pakko ostaa semmoset fleecehousut jotka nayttaa ihan armeijan jumppa-asulta ku alko pelottaa et en selvia nailla vaatteilla :) Sielta sitte talsittiin tanne Manangiin (3540 m) jossa ois tarkotus olla tama ilta ja huominen paiva ja sitte jatkettais taas matkaa, taa tauko on siksi et se ehkasis vuoristotautia vaikka mulla ei viela onnek oo ollu mitaa oireita. Siita sitte matka jatkuu pikku hiljaa kohti korkeinta kohtaa (5416 m) mutta jatkosta kerron sitte myohemmin, taa on nyt tallanen valiraportti et oon elossa ja hajoan pakkaseen :D

Rypalepommeja ja Pokhara, Nepal Marraskuu 2012

Maisemat :)

Nyt se siis tapahtu mulleki mita ei oo koskaa tapahtunu reissulla aikasemmin, eli koko retkikunnalle iski Delhibelly aka perasuolen sadettaja elikka siis ripuli! Itella toi lahti liikkeelle parilla teravalla oksennuksella (Jonka luulen ennemmi johtuvan vatsatauti laakkeesta) ja sit onki tullu eri nakosia rypalepommeja posliiniastialle. Itella ei oo ollu kuitenkaa kauheen paha, mita nyt vatsa on syomisen jalkeen vahan ku pesurumpu ku siella joku ei toivottu ohjelma vaha ottaa kierroksia ja vessassa kaynti on kohtuu helppoa ku ei varsinaisesti tarvii toita teha pontolla.

 Mut sit osa retkikunnasta (Lue:Vesku) vei homman tietenki vahan pidemmalle ja kavi sitten yhden yon moikkaamassa tiputuksessa paikallista Dr Bombayta aka "Healing for the Nation" aka "How may i Heal you?" ja oli sen verran pateva laakari et saatiinki Vesku sitte semmoseen kuntoon et voitiin alkaa ajatella matkaa Pokharaan. Ite oisin ollu valmis lahtee Kathmandusta monta paivaa sitte mut sit tuli noi vatsatauti jutut pidentamaan siella oloa, alko paikka kyllastyttamaan, ei muuta ku hirveesti ihmisia, pienia putiikkeja ja kaikkialla saastasta ja polya eika oikeen mitaan jarkevaa aktiviteettia, kaduillakaa ei tee mieli olla ku siella on vaan putiikkeja ja katu.

No eilen sitte tultiin bussilla tanne Pokharaan, matka kesti joku 7 tuntia tarisevassa bussissa yli vuorien ja heti tuli parempi fiilis ku naki jotai muuta ku likasen kaupungin, vihdoinki jotain vihreeta. Vuoren rinteilla viidakkoa, alhaalla virtaa vuolas joki ja maaseutu maisemia 7 tuntia, ei ollu nii hajottavaa ku vois luulla, oli niin kivat maisemat. Ja sit ku naki taustalla ensimmaiset lumihuippuset vuoret ni alko jo pieni varina tuntua :) No majotuttiin sitte perilla semmoseen ihan pieneen 2 veljeksen pitamaan hostelliin mista ite pidan mut Vesku ja Enni on vahan kypsia ku niitten huoneessa oli jotain torakoita. No eilen illalla sitte syomisen ja paikkareitten jalkeen lahdin illalla kavelylle tonne laheisen jarven rannalle (matkaa joku 400m} Siina sitte fiilistelin pimean jarven rannalla veden pinnassa heijastuvia valoja ja upeeta tahtitaivasta, alko onnellisuus kayra nousta kummasti :} Ja tana aamuna soin aamupalaa hostellin katolla ihastellen majesteetillisia lumihuippusia vuoria ja katellen vuoren rinteella leijailevia riippuliitajia. Nyt alkaa tuntua et alkaa pikkuhiljaa loytya sita mita taalta etin :} No tarkotus ois nyt sit alkaa pikkuhiljaa suunnitella retkea Annapurna bacecampille, siita tulee sit sen jalkee varmaan joku isompi fiilistely juttu sitte sen  jalkeen. Semmosta talla kertaa :}

Namaste!

Nyt on sitte otettu vahan tuntumaa Nepalilaiseen turistialueeseen taalla Kathmandussa. Ensivaikutelma lentokentalta hostellille oli janna, hulluna ihmisia ja autoja sekasin liikenteessa. Porukkaa istumassa tulilla illan hamartyessa ja pienia putiikkeja kadun varret taynna. Mitaan ihmeita ei olla viela ehditty tekemaan, pyoritty vaan mestoilla ja haettu tuntumaa. Yhtena paivana kaupungilla pyoriessa satuttiin aukiolle missa oli jonkinnakoset paikalliset hipat ja porukkaa taas tietenki ihan riittavasti.

 Eilen sit kaytiin Monkey Temppelissa. Sinne piti kiiveta ensin mukava maara rappusia ylos ja ylhaalla on sitte koiria, apinoita, rukousmyllyja ja kaiken maailman turisti kraasaa myytavana. Taulut jota siella myydaan on hienoja ja apinoita parveilee ympariinsa ja kotkat parveili taivaalla ja taustalla soi Nepalilainen musiikki. Nyt taytyy lopettaa ku netti on taalla tosi hidas ja tais olla sahkokatkokin asken, mut tallasta taalla, kirjottelen enemman jostain paremmasta paikasta :)

Haloo?

Kuka siellä?