Indonesia. syyskuu 2015

Vuosi oli kulunu siitä ku käytin viimeset virkavapaapäivät Aasian reissuihi mut mulla oli vielä noita kesälomapäiviä joita panttasin talveen sillai et pääsin about kuukaudeks takasi Indonesiaan. Vuoden tauon jälkeen jännitti taas lähteä repun kanssa reissuun. Se on aina sama juttu täällä Suomessa pitkän tauon jälkeen, kysymyksiä kuten "mitä mä oon tekemässä, selviänkö mä..." se on aina se epäilys....

Mut sit ku pääsee perille ni tietää taas heti et tää nimenomaan on oikein. Tällä kertaa alku oli taas helppo koska veljen appi asuu Indonesiassa ni pääsin heille muutamaks päiväks yöksi ja veli vaimoineen oli siellä samaa aikaa kans. Käytii tekee sellanen 2 päivän täsmäisku tonne Itä-Jaavalle lähelle sellasta kaupunkia ku Bondowoso. Siellä on sellasia luonnon muovaamia "stonehenge" tyylisiä kivipilareita mitä käytii kattoo, paikalliset pikkupojat ajo meitä mopoilla monta kilsaa kauheeta haipakkaa sinne ja takasin. Tässä muutamia kuvia paaseista:

Oltii siellä joitai tuntei ja lähettii pimeellä ajaa takasi. Mun mopolla ei ollu valoja ja sitä ajo toi nuori poika kauheeta vauhtia maastossa pimeellä, aattelin et on 2 vaihtoehtoo, joko alan panikoimaa tai sit luotan siihe et kaveri tietää mitä tekee. Valitsin jälkimmäisen. Siinä sit olin peräsuoli jäykkänä ku ajettii pimeessä jonku puol metrii korkeen hiekkakasan läpi ku kuski ei tietty nähny sitä pimeessä. No oli taitava kuski eikä ees kaatunu (turha kai sanoo mut tuo kellää mitää kypäriä ole...) ja ikusuuden tuntuvan rallin jälkee mä ja mun kuski päästii ekana takasi autolle millä oltii tultu. Pojan perhe asu sii vieres ni ne kutsus eka mut sinne iltateelle ku ooteltii et muut tulee koska oltii reilusti muita nopeempia.

Iltateellä :)

Tässä on kuva koko meidän poppoosta sillon:

Noilla mentiin kauheeta haipakkaa :)

Sit kaikille Suomen yltiöturvallisuuskuumottajille jotka haluu päällystää kaikki terävät kulmat vaahtomuovilla ettei vaa koskaa kenellekää käy mitää ku Suomessa on  aina nii vaarallista ni tässä on teille yks kuumotuksen aihe: tollanen pikkutyttö leikkas siellä puukolla jotai lanttua tai vastaavaa iha ilman mitää ongelmia ja säily silti hengissä. Tiä sitte onko hyvä vai huono mut elämä muualla on vähä erillaista. Mut onneks kaikki turhat säännöt suojelee meitä:

kodin pikku-apuri :)

Sit käytii paikallisessa tupakkatehtaassa missä vähä meininkiä kuvaa se et sisällä ei saanu kuvata työntekijöitä joten en onnistunu ottaa niistä kuvia mut sanotaanko näin että ei ollu mieltä ylentävää toimintaa siellä, porukka istuu penkillä ja tekee minimaalisen laskelmoituja liikkeitä kauheeta tahtia kääriessään käsin tupakoita, ja siellä ei paljo tupakka/kahvitaukoja tunneta ja meininki muutenki ankeeta vaik työntekijät yritti hymyillä ku huomas vieraita mut mulla ei ainakaa jääny mikää hyvä maku siitä. Tässä vähän tunnelmakuvaa ulkoota:

Tuolla verkkoaidan sisällä niitä tupakkeja sit väännetään :(

No siitä sitte muutaman päivän yhessä olon jälkee lensin ite pohjois-Sulawesille Pulau Bunakenille sukeltelee samoille mestoille ku viime Indonesian reissulla kävin. Lentoaseman ulkopuolella Manadossa yritin ettii halpaa taksia tai kyytiä keskustaa enkä napannu lentokentän kalliita takseja heti kättelyssä vaa menin parkkiksen toisel puolel ettii jotai halvempaa. No siellä tapasin nuoren pariskunnan josta ei valitettavasti tullu otettuu kuvia mut oli aika erikoine pariskunta taas mihi yllättäen mä törmään ja päätän mennä juttelee: sellanen vekkuli, about 30 v lävitse tatuoitu ex-natsi (ainaki väitti olevansa ex) kalju ja päähä tatuoitu isot pirun sarvet, iso kokonen selviytyjäfriikki puukkotappelija kilari joka oli kaverina iha ok mut just sellanen kaveri et sä nimenomaa haluut olla sen kaveri eikä vihollinen. Selitti mulle kaikkee mite saa viillettyy puukolla kaulaa auki ym. Mut kaverina iha mukava kuitenki. Pieninä annoksina ja älä käännä selkääs. (jos äiti lukee tätä ni oikeesti sellanen lepposa kaveri jolla oli pieni puudeli mukana.... silmälasit ja kaikki..... :D)

No luulen et osa sen jutuista oli vähä isotteluaki, en tosin halunnu ottaa selvää mikä totta ja mikä tarua. Nainen oli about 20 ja suht normaalin olonen. Kaverin nimi oli Henri ja myöhemmi bunakenilla hengailtii vähä yhdessä, se opetti mua takoo kahella kivellä kookoskuorien kuumassa tulessa kuumennettuista sellasista ohuista rautatangoista iltahämärissä jonkinnäköset keihäät ja tehtii bambuista kanssa keihäät ja tarkotus oli yrittää kalastaa niitten kans. No välineistä tuli iha toimivat ja oli hyvä kokemus sinänsä mut kalaa ei onnistuttu nappaamaan.

No mut meen asioitten edelle. Oltii siis vielä Manadossa lentokentällä ja mä päätin mennä kysyy tältä pariskunnalta mite ne o menossa Manadoon. Otettii siitä kimppataksi ja koska sinä päivänä ei menny enää paattia Bunakenille ni oltii yö Manadossa ja seuraavana päivänä aamulla paatilla Bunakenille.

Tää pariskunta päätti ottaa vähä halvemman resortin ku minä mut olin päättäny et meen mun kaverin resortille jossa vuosi sitte olin jo jammaillu iltasin niitten rantabaari bändissä soittaen rumpuja. 

Tän mun kaverin nimi on Lorenso Caroles ja hällä on resortti jonka nimi on Lorensos Cottages. Ei ihan saaren halvin mut ei mikää kalleinkaa, mut voin ite suositella lämpimästi. Lorenso on äärimmäisen mukava ja lepposa kaveri joka iltasin soittaa resortillaan bändinsä kanssa ja mä sit usein huomasin olevani siellä rumpujen takana kanssa jammailemassa turisteille:

Kaveri vasemmalla on mr Lorenso. Mä custom-kannujen takana jammailee :)

No siä tuli sukelleltuu joitai kertoja, olin saarella muutaman viikon ni ei kauheen montaa sukellusta ollu varaa tehä mut snorklailin sit paljon kans ja kävin iltasi saaren kahella pikku kylällä hengailee tai sit jammailin Lorenson bändin kans, ja sanomatta selvää et riippumattoo käytettii paljo kans:

Tää on mun oma pikku bungalowi mihi jo ekaa kertaa ihastuin, luksustelijoille tiedoks et on tuolla hienompia ja isompiaki bungaloweja iha fancyilla länkkärivessoilla ja muilla herkuilla mut mä ite oon ihastunu nimeomaa toho bungalowii vaiks on vähä kämäsempi ja saa torakoita ym öttiäisiä kylkiäisinä. Lisäks mä tykkään enemmä tollasesta intialaisesta vessasta ku länkkärivessoista. Mielipidekysymys.

No siinä sitte yhtenä iltana resortin henkilökunnasta yks vanhempi pariskunta meni naimisii kylällä ja ne kutsus Lorenson resortilla olleet asukit häihi vieraaks ni tottakai piti mennä. Häät itessää oli aika normit muuten mut se oli jonku paikallisen poliitikon järkkäämä kampanja et köyhät joilla ei ollu varaa häihi ni se kustansi ne, mut se oli outoo ku ne oli sellaset sarjahäät: monta pariskuntaa samaa aikaa kirkossa ja ei mitää sen ihmeempii kommervenkkejä, lähinnä täytteli jotai hääpapereita siä edessä, tais menn joku 5-6 paria naimisii siä sillai liukuhihnal.

Ensin syötii hyvin.

morsian.

Sit kirkkoon....

edessä näky muutamia huntuja et oli sellaset sarjahäät :)

sit jälkeepäi syötii taas ja poliitikko joka kustansi häät piti jonku puheen Indonesiaks hääpareille ja mainitsi meidän turistien nimiä kans, tuli vähä sellane olo et käytti meitäki jotenki vaalivalttinaan:

Poliitikko siinä latelee totuuden sanoja.

No siinä sit ku oli kaikenlaisii ruokia pöydissä ni yks työntekijä resortilta sanos enne häitä et siä o sit vähä eksoottista ruokaa et hän paljastaa jälkeepäi mitä ruokaa siä oli seassa. No, kuulin sitte että minäki olen nyt sit syöny ransua eli koiraa.... en tosin tiä miltä maistuu ku en tiä missä astiassa tarkallee ottaen oli mut ruoka oli hyvää silti, en ehkä ois syöny jos oisin tienny mut myöhästä itkeä ku ransu on mahassa.

Siinä ne sit oli päätapahtumat sillä reissulla, tapahtuha siellä vaikka mitä mistä vois tuntitolkulla kertoo mut laitan tähä loppuu vaa vähä fiilistelykuvia saarelta, kyliltä misä vierailin ja resortilta, olkaa hyvät:

Aasialaista hymyä <3

Illalla Lorenson resortilta :)

Loppureissu Thaimaassa. Thaimaa marraskuu 2014

Elikkä siinä käytiin Vesan ja Ennin kanssa sitte vielä Koh Talaisen salaisella saarella vielä läpi muutamia vesiputouksia mitkä oli kaikki aika hionoja. Yhdellä putouksella oli tollanen köysikeinu missä sit piti tehä tietty kaikenmoisia temppuja:

Tenppu.

Sitte käytiin melomassa:

Ja käytiin useemman kerran sukeltamassa. Oltiin Saksalaisen Miken johdolla etsimässä Demon fishiä muttei koskaan löydetty. Mike vei meidät aina sukelluksen jälkeen lepakkoautollaan takasin resortille:

quick!!! to the Batmobile!!!

Ja iltasin harjoteltiin Kung Fua:

Mutta sitten tuli Vesan ja Ennin aika palata Suomeen ja koska saarella ei ollu pankkeja tai automaatteja ni lähin heidän kanssaan pois saarelta koska rahat oli jo loppu. Mulla ei vielä ollu varmaa suunnitelmaa mitä tekisin koska mulla oli vielä joku viikko aikaa enne ku mun piti palata Suomeen joten jäin heti mantereelle ekaan kaupunkiin ja hyvästelin Vesku ja Ennin jotka sitte jatko Bangkokiin.

No koska saarilla oli niin mukavaa päätin olla yön kaupungissa, ottaa lisää rahaa seinästä ja palasin seuraavana päivänä Koh "vielä pienempään salaiseen saareen". Eli siis vaihdoin saarta.

Siellä sitte päätin eräänä aamuna ottaa auringon-nousu kuvan, unisena en tietty päässy ylös ihan täsmällee sarastuksen aikaan mut tollanen tuli:

Vuokrasin myös sieltä mopedin ja eräänä iltana menin fiilistelemään auringonlaskua sunset-baariin jonku Englantilaisen kaverin kanssa. Sillon alko horistontissa ukkonen joten tämmöstä:

Huomasin myös että siellä ei porukka paljoa toisilleen soittele:

Saaren miljöötä hallitsi paikotellen myös mielenkiintonen piirre: siellä oli asunut nyt jo edesmennyt

taiteilija alias hyi hyi-setä jolla oli kehittynyt pakkomielle naisiin joten ympäri saarta oli nais-patsaita

suorittamassa erillaisia askareita vihjailevissa asennoissa ja vaatteissa:

Nää on siis muutama randomi patsas saarelta mutta lisäks hänellä oli oma "valtakuntansa"

missä oliki sitte anatomisesti aika tarkkoja patsaita naisista aika pervoissa meiningeissä:

polku "valtakuntaan"

vähä meininkiä valtakunnasta.

Elikkä siis sellanen heppu :)

No siellä tuli sitte loppuaika löhöttyä riippukeinussa ja vähä snorklailtua, sitte takasin tänne Turun "talveen"

The End.

Surffausta Balilla & Koh talaisen salainen saari Thaimaassa. Thaimaa Lokakuu 2014

Eli Tana Torajasta sitte matkustin etelä-Sulawesiin josta otin lennon Balille. Siellä tuli sitte Seminyakin alueella yriteltyä surffausta hieman vajaa viikko. Viikon jälkeen oli sitte lento Balilta Bangkokiin ja sieltä sitten bussilla kaupunkiin x ja sieltä venholla kohti Koh Talaisen salaista paratiisi saarta ja siellä salaiselle Mustanaamiokerhon resortille minne ystäväni Vesa & Enni olivat saapuneet jo edellisenä päivänä.

Kun tulin saarelle ensi näkymät:

Tässä on nyt 2 päivänä vuokrattu mopedit ja pyöritty saarta ympäriinsä. Saaren kuvauksessa oli 1 kohta mikä erityisesti lämmitti heti mun mieltä: "The island has virtually no night life, so if you are after partying this is definitely not the place to go. " Joten siis just mun paikka!!!! Ja toden totta, ei ole mökää iltasin, sirkat sirittää, aallot liplattaa ja joku satunnainen Gekko huutelee joskus jossain.

Ekana päivänä käytiin sairaan hienolla vesiputouksella josta jatkettiin uimista/haikkailua alajuoksulle jonne kukaan ei vaivautunu tulemaan eli oltii keskellä viidakkoa ihan omilla altailla lillumassa, oli ihan jees :)

Putous :)

Yhyy, kun ei ole rannat täynnä turisteja :( Minun Thaimaassani ei asu edes paikallisia!!!!!

Eilen sitten käytiin mopedilla paikallisella kalastajakylällä pyörimässä ja chillailtiin hetken näköalapaikalla:

Täällä kiki on hyvin, tai jopa paremmin kuin siellä ruudun toisella puolella :P

Tarkotus on vielä käydä sukeltelemassa täällä ja kajakoimassa sekä snorkkelia.

Lisäksi pakko laittaa vielä kuva asiallisesta majotuksesta:

Ja vielä koska en malta lopettaa niin vielä 1 kuva:

Tana Toraja, Indonesia syyskuu 2014

Seuraava etappi oli Rantepao Tana Torajassa. Liikuin aika paljon sekalaisen seurakunnan kanssa johon törmäsin Togean Islandilla ja matkustettiin kimpassa Togean islandilta Rantepaoon. Rantepaon nähtävyyksistä suurin osa liittyy kuolemaan: täällä ihmiset säästää koko ikänsä rahaa omiin hautajaisiinsa vähä niinku länsimainen ihminen luulee elävänsä sitte eläkkeellä ja säästää siihen.

Täällä näin nyt mitä tarkottaa "älä osta sikaa säkissä" koska täällä ne lykätään elävinä säkkeihin ku ne ostetaan torilta. Meillä vouhotetaan aina siitä että eläimiä tehotuotetaan ja ne elää pienissä kopeissa ym. Mutta ei täälläkää eläimet juhli ku lähtö tulee tai niitä pitää kuljettaa jonneki. Mutta varsinki puhvelit on täällä kusessa sillä aina ku joku kuolee ni kuolee myös puhveleita ja sikoja, jokaisen varallisuuden mukaan.

Käytiin ekana päivänä torilla kattomassa ku porukkaa osti sikoja ja puhveleita, iso osa teurastettaisiin hautajaisissa. Mutta se ei oo halpaa touhua, varsinki albiino-puhvelit jotka on arvokkaampia maksaa täällä 13000 euroa, ainaki väittivät niin. Normi puhvelit on tietty vähä halvempia mutta tuskin ilmasia nekään. Ja me oltiin menossa hautajaisiin missä oli tarkotus uhrata n 20 puhvelia. Eli kallista on.

Hautajaiset täällä kestää 3 päivää. Siihen liittyy puffalo taisteluita (puffalot tappelee keskenään), puffaloiden uhraus ja varsinainen hautaus. Eli homman nimi on se että täällä vainajaa ei lasketa haudan lepoon varsinaisesti ennen ku on saatu kunnon kemut järjestettyä eli vainaja balsamoidaa ja se "elelee" perheen luona niin pitkää että saadaan rahat kasaan eli voi kestää vuodenki ennen ku varsinaiset hautajaiset pidetään. 

No meidän oli tarkotus mennä toisena päivänä jolloin suoritettaisiin puffelien uhraus. Mutta oltiin hieman myöhässä ja kun saavuttiin perille näky oli jo tällanen:

No täytyy sanoa että vaikka vähän kiinnosti nähdä miten eläin lopetetaan mutta olin silti iha tyytyväinen etten nähny sitä osuutta. Mutta nyt tiedän miten eläin palotellaan ym koska ne toimenpiteet tuli kyllä nähtyä. Siinä kysyin sitte oppaalta erään kottikärryn funktiota missä ne sekotti vettä ja hiekkaa eli toisin sanoen kuraa. Ja siinä vieressä porukka käsitteli vielä veristä vuotaa. No opas päätti demonstroida: hän otti mun käden ja lykkäs sen veriseen vuotaan ja sanoi: "now your hand is very slippery" -"but you can wash it on mud, no slippery anymore" 

No se piti kyllä paikkaansa, ei ollu liukas käsi enää mutakylvyn jälkee mut muta piti toki pestä vedellä pois.

Tollasessa rakennuksessa ne säilytti arkkuja näkyvillä ennen hautausta. Mutta siis ei nähty varsinaista hautausta koska se oli seuraavana päivänä ja tultiin vaan päiväksi kattelemaan.

No siitä jatkettiin kierrosta ympäriinsä, käytiin kattelemassa lukuisia erillaisia hautoja, lähinnä hautoja jotka on nakutettu kallioon sisälle:

Tää oli vaa tällanen pikkunen boulderi mutta oli myös hautoja jotka oli ihan hyvänkokosen kiipeilyseinän sisällä, ja niinku aina status- kysymyksissä: mitä korkeemmalla hauta, sitä rikkaampi ja tärkeempi.

Eli toisin sanoen myös täällä köyhä työnväen luokka kärsii arvostuksen puutteesta, ne on ne köyhimmät joitten luut päätyy avoimesti turistien nähtäville:

Noita oli vielä aika paljon niitten suurten seinämien juurella mutta suurin osa kuvista on mun kamerassa ja täällä niitä on aika vaikea siirtää, ja ehkä ymmärrätte pointin.

No yhdellä hauta-alueella oli myös paikallinen koululaisten ryhmä ja ne oli innoissaa nähdessää meidät koska pääsivät harjottelemaan Englantia meidän kanssa :) (Ja mä tietty opin Englannin alkeita niiltä joten oli mulleki opetus :D)

Ja loppuhuipennus: en muista lukeneeni Asterix Indonesiassa kirjaa mutta hiidenkivien toimitusmies Obelix oli selvästi käyny paikalla:

No, oikeesti se oli tämä mies: mulle ei vaan tarkemmin selvinny noitten tarkotus:

Hello mister, my name is FOTO, FOTO!!!!!!! Indonesia syyskuu 2014

No niin, eli viimeks olin Benjarmasinissa Kalimantan saarella. Yritän nyt pikakelata muutamien viikkojen tapahtumat: Benjarmasinista lensin Balikbabaniin jossa odotin pari päivää lentoa Manadoon, Sulawesin saarelle. Siinä odotellessa törmäsin omalaatuseen Bangladesilaiseen tyyppiin joka oli todellinen viikinki- ja viikinkilegendojen fani joten kun kerroin että oon Suomesta hän todella halus olla mun kaveri, luuli varmaan näkevänsä nyt viikingin :) Sieltä lento Manadoon ja lautalla Bunaken islandille n viikoksi sukeltamaan ja snorklaamaan Lorensos resorttiin. Siellä tein muutaman sukelluksen mitkä oli hienoja ja sen jälkeen säästin rahaa ja vaan snorklasin vaikka olikin hienoa sukellusta.

Lorenso itse oli mukava mies, hänellä oli bändi joka soitteli iltasin resortissa, kontrabasso ja rummut oli custom made: kontrabasso oli iso puulaatikko vaan yhdellä kielellä ja rummut oli tehty tinneri tölkeistä, symbaalit oli tölkkien kansia:

Yhtenä päivänä kävin kattomassa yllättävää paikallista nähtävyyttä joka oli saapunut rantaan jota sekä turistit että kyläläiset kävi ihmettelemässä:

Rantaan ajautunut kuollut valas :)

No Bunakenissa olin sitten n viikon bungalowissa ilman nettiä, vaan sukeltelua ja snorklausta:

Mun paikka :)

Sieltä viikon jälkeen lautalla takasin Manadoon ja sieltä Gorontaloon missä odotin pari päivää lauttaa Togean islandille, toiseen kuulusaan sukellusmestaan Sylawesilla. Siinä odotellessa sitten tapasin paikallisen tuk tuk kuskin Muchliksen ja hänen siskonsa (jonka nimeä en enää muista, jeeeeeee!!!!!!)

Jokatapauksessa Muchlis ja hänen siskonsa kutsu mut periaatteessa suoraan kadulta yhdeksi yöksi heidän perheen luo joten tartuin tilaisuuteen :) 

Käytiin siinä sitte vesiputouksilla illalla ja koska Muchlis soitti kitaraa ja sisko osas laulaa ja tunsi jonkun paikallisesta musiikki-studiosta ni mentiin kimpassa jammailemaan keskellä yötä tuntikausiksi studioon. Oli kyllä hauska soittaa urakalla rumpuja useamman vuoden tauon jälkeen :)

Muchlis on toi kaveri ku istuu maassa.

No sen jälkeen lähdin lautalla kohti Togean islandia ja majailin n viikon hieman kalliimmassa Kadidiri paradise resortissa koska törmäsin lautalla niitten Suomalaiseen sukellusoppaaseen Emmiin. Siellä tein pari sukellusta joista toinen oli mun eka yösukellus ja toinen oli normi päiväsukellus mutta silti erinomanen, nähtiin n 2,5-3 metrinen vasarahai n 20 metrin päästä!!!!! Sen jälkeen taas vaan snorklailua mutta paikka on todellinen paratiisi, jopa snorklailuun :)

Kadidiri paradise :)

Siellä sitten viikon ilman nettiä ja jopa ilman puhelimen kuuluvuutta, paratiisissa lämpösissä vesissä lillumista :)

Siellä sitten viikon jälkeen Sunnuntaina aattelin et nyt täytyy jatkaa matkaa mutta en ollu vielä todella valmis jättämään saaria joten olin ilonen kun Sunnuntai iltana kuulin että maanantaina ei menekään lauttaa, joten olin erittäin ilonen että kohtalo taas puuttui peliin, 1 päivä lisää paratiisissa :) 

No tiistaina sitten lähdin sarvi ottassa saarilta koska vieläkin teki kipeää lähteä sieltä mutta noin parin tunnin lauttamatkan jälkeen mulla oli taas tuuria, lautan vaihtaisto hajos lähellä yhtä pientä saarta missä oli resortti ja koska korjaus näytti siltä että se kestää taas tuntikausia minä ja pari muuta travelleria käytettiin tilaisuutta hyväksi ja mentiin buukkaamaan 1 yö lisää pienelle saarelle, juhuuuuu!!!!! Taas 1 yö lisää :) No sen jälkeen sitten seuraavana päivänä päästiinki lautalla Ampanaan mutta olin todella ilonen parista extra yöstä Togeanilla ja sen jälkeen matkustin epämääräsen ryhmän kanssa johon olin tutustunu Togeanilla pari päivää kohti Tana Torajaa jossa nyt olen. Sellasta noin pikakelauksella :)

Ilta-aurinko Bunaken islandilla :)