http://en.wikipedia.org/wiki/Khmer_rouge tossa ensin linkki aiheesta yleisemmin jos ette tieda ja kiinnostaa lisaa, en aio koko historiaa tanne kirjottaa, vaan oman kokemukseni paivasta.
Khmer Rouge siis saapu Phnom Pehniin 17 april 1975 ja iloisia ihmisia kun ovat niin Cambodialaiset tervehtivat tulijoita innolla, olihan ne kuitenki omaa kansaa. Surullinen totuus kuitenki paljastu akkia ku Khmerrin joukot alko evakuoimaan kaikkia kaupunkeja ja pakottivat ihmiset tekemaan yli 12 tuntisia paivia riisipelloilla kaytannossa lahes ilman ruokaa. Pol Pot oli vainoharhanen johtaja joka telotutti porukkaa pienimmastakin syysta, hanen logiikkansa oli: parempi tappaa vahingossa viaton kun saastaa vahingossa maanpetturi. Niinpa siis olen kauniissa puutarhassa joka itseasiassa oli jo hautausmaa ennen joukkosurmia, nyt niita hautoja vaan kaivettiin useita. On vaikea uskoa etta niin kauniissa puutarhassa on tapahtunu semmosia julmuuksia.
Alussa saan itelleni nauhurin joka toimii oppaana, pitaa vaan painella merkityilla paikoilla tiettyja numeroita ja nauhuri kertoo mita siina kohtaa on tapahtunu.
Ensimmaine pysahdyspaikka on paikka mihin trukki pysahtyi joka toi ihmisia telotettavaksi. Uhrien silmat oli sidottu ja monille oli sanottu etta he paasevat nyt uuteen kotiin, osa ehka uskoi, osa tiesi totuuden.
Alussa telotettavia ihmisia oli 20-30 trukissa ja se tuli noin 3 viikon valein mutta kun Pol Pot innostui niin loppuvaiheessa uhreja tuli 300 ihmista per paiva joten niille piti rakentaa majotuksia ku kaikkia ei ehitty saman paivan aikana tappamaan vaikka telottajat teki toita yomyohaan sahkolamppujen valossa.
Ootellessaan seuraavaa telotuspaivaa uhrit laitettiin pimeaan huoneeseen ettei ne nakis mitaan.
Pienen kierroksen tehtyani saavun ensimmaiseen joukkohautaan josta oli loytyny 450 uhria. Alue on pelkkaa savimaata kehystettyna bambukatoksella joitten laudotuksessa on useita rannenauhoja uhrien muistoksi. Samanlaisia ovat myos muut joukkohaudat, bambukatoksia ja rannenauhoja.
Myohemmin tulee lasivitriineita joissa on sisalla uhrien vaatteita, luita, hampaita ja paakalloja.
Tanakin paivana niita luita nousee aina sateenjalkeen esiin ja joittenki vitriinien paalle on ladottu semmosenaan tuoreimpia luita ja kalloja.
Koska luodit oli kalliita ihmiset tapettiin useimmiten vaihtoehtosin keinoin: viillettiin kaula auki sokeripalmun lehdella, hakattiin kuoliaaksi hakuilla ym peltotyokaluilla.
Telotetut ihmiset ei ollu suinkaan ainoita uhreja, Khmerrin joukot tappo lukuisia ihmisia myos kovalla tyonteolla ja liian vahalla ruualla.
Myohemmin nauhalta tulee yksittaisia tarinoita selvinneitten tarinoista ja traumoista, jatkan kohti seuraavaa joukkohautaa mista loyty 166 uhria ilman paata.
Paikan surullisin paikka oli yksinkertanen puu: Khmerrin joukot oli ottanu pienia lapsia jaloista kiinni ja kajauttaneet lapsen paan puuhun murskaksi ettei luodit kulu, tapana oli myos heittaa lapsi ilmaan ja lavistaa se pistimella. Vieressa on hauta mista oli loytynyt naisten alastomia ruumiita, useimmat oli raiskattu ennen telottamista joten ne oli alasti. Suhdetta ei kerrottu mutta paikalla oli tapettu yli 100 naista ja pikkulasta.
Puu on taynna myos rannenauhoja, vaikea uskoa ihmisen pahuutta!!!
Vahan matkan paassa on toinen puu, "magic tree". Ainut magia puussa oli etta siita roikku kaiuttimet jotka kova/aanisesti soitti kommunistisia lauluja yota paivaa ettei kuolevien kauhun huudot kuulu lahikyliin ja telotusta odottavien ihmisten korviin.
Viimesena paikkana on noin 15 metrinen rakennus:stupa, joka oli omistettu uhreille ja oli sisalta taynna hyllykkoja missa oli uhrien paakalloja 15 metrin korkeuteen asti.
Lahden sielta viella kaupungin keskustaan tuk tukin kanssa entiseen kouluun joka oli muutettu Khmerrin aikana kidutuspaikaksi. Matkalla katson ihmisia ja mietin etta naita samanlaisia tallaajia ne on ollu jotka karsi tan helvetin, vieresesta skootterista vilkuttaa ilosesti pikkupoika ja huutaa "hello", hymyilen takasin ja vastaan mutta mietin samalla etta noita sitten hakattiin kuoliaaksi puihin ja maataloustyokaluilla.
Saavun koululle ja kayn rakennukset lapi ykskerrallaan, kaikki ne on periaatteessa aika samanlaisia huoneita: tyhja huone, keskella jonkinnakonen metallisanky ja jotain kidutusvalineita, seinalla aina joku mustavalkonen kuva kuoliaaksi kidutetuista ihmisista makaamassa omassa veressaan lattialla, tyhja katse silmissa...
Kiduttajilta ei taas mielikuvitusta puuttunu, jotkut laitettiin koydesta roikkumaan paa alaspain kunnes meni taju ja kun taju lahti ni dipattiin paa vesialtaasee et ne virkos ja jatkettiin taas....
Joittenki uhrien nannit avattiin hohtimilla ja laitettiin sisalle joku myrkyllinen ottiainen jotta se ois mahollisimman tuskallista, toisille vaan kaadettiin suolaa haavoihin ym.
Muissa huoneissa on lukuisien uhrien kuvia: Khmerrin joukot oli jarjestelmallisia, ku joku tuotiin paikalle, hanen nimensa otettiin ylos ja otettiin kuva etta jos joku karkaa ni on helpompi loytaa. Kukaan ei kasittaaksen kylla karannu
.
Kohta sekin kierros on loppu ja olen nahny lukuisia mustavalkokuvia kuolleista ihmisista omassa verilammikossaan. Lahden tuk tukilla takasin Guesthauseen ja mietin kaikkea nakemaani kunnes kaupungin keskustassa naen yllattaen miehen kainalosauvan kanssa. Han linkuttaa ja toisen jalan polven alapuolella on puinen proteesi. Mies huomaa etta jaan ajatuksissani tuijottamaan hanta, han hymyilee ja nayttaa mulle peukkua. Hymyilen takaisin ja voin vain ihailla tan kansan asennetta elamaan, ihan ku mies ois tienny mita ma olin nahny mutta nayttaa silti peukkua, se taitaa olla tan kansan voima, vaikka on vaikeaa ni aina jaksetaan toivoa, palaan mieli turtana Guesthouseen. The End.
Khmer Rouge siis saapu Phnom Pehniin 17 april 1975 ja iloisia ihmisia kun ovat niin Cambodialaiset tervehtivat tulijoita innolla, olihan ne kuitenki omaa kansaa. Surullinen totuus kuitenki paljastu akkia ku Khmerrin joukot alko evakuoimaan kaikkia kaupunkeja ja pakottivat ihmiset tekemaan yli 12 tuntisia paivia riisipelloilla kaytannossa lahes ilman ruokaa. Pol Pot oli vainoharhanen johtaja joka telotutti porukkaa pienimmastakin syysta, hanen logiikkansa oli: parempi tappaa vahingossa viaton kun saastaa vahingossa maanpetturi. Niinpa siis olen kauniissa puutarhassa joka itseasiassa oli jo hautausmaa ennen joukkosurmia, nyt niita hautoja vaan kaivettiin useita. On vaikea uskoa etta niin kauniissa puutarhassa on tapahtunu semmosia julmuuksia.
Alussa saan itelleni nauhurin joka toimii oppaana, pitaa vaan painella merkityilla paikoilla tiettyja numeroita ja nauhuri kertoo mita siina kohtaa on tapahtunu.
Ensimmaine pysahdyspaikka on paikka mihin trukki pysahtyi joka toi ihmisia telotettavaksi. Uhrien silmat oli sidottu ja monille oli sanottu etta he paasevat nyt uuteen kotiin, osa ehka uskoi, osa tiesi totuuden.
Alussa telotettavia ihmisia oli 20-30 trukissa ja se tuli noin 3 viikon valein mutta kun Pol Pot innostui niin loppuvaiheessa uhreja tuli 300 ihmista per paiva joten niille piti rakentaa majotuksia ku kaikkia ei ehitty saman paivan aikana tappamaan vaikka telottajat teki toita yomyohaan sahkolamppujen valossa.
Ootellessaan seuraavaa telotuspaivaa uhrit laitettiin pimeaan huoneeseen ettei ne nakis mitaan.
Pienen kierroksen tehtyani saavun ensimmaiseen joukkohautaan josta oli loytyny 450 uhria. Alue on pelkkaa savimaata kehystettyna bambukatoksella joitten laudotuksessa on useita rannenauhoja uhrien muistoksi. Samanlaisia ovat myos muut joukkohaudat, bambukatoksia ja rannenauhoja.
Myohemmin tulee lasivitriineita joissa on sisalla uhrien vaatteita, luita, hampaita ja paakalloja.
Tanakin paivana niita luita nousee aina sateenjalkeen esiin ja joittenki vitriinien paalle on ladottu semmosenaan tuoreimpia luita ja kalloja.
Koska luodit oli kalliita ihmiset tapettiin useimmiten vaihtoehtosin keinoin: viillettiin kaula auki sokeripalmun lehdella, hakattiin kuoliaaksi hakuilla ym peltotyokaluilla.
Telotetut ihmiset ei ollu suinkaan ainoita uhreja, Khmerrin joukot tappo lukuisia ihmisia myos kovalla tyonteolla ja liian vahalla ruualla.
Myohemmin nauhalta tulee yksittaisia tarinoita selvinneitten tarinoista ja traumoista, jatkan kohti seuraavaa joukkohautaa mista loyty 166 uhria ilman paata.
Paikan surullisin paikka oli yksinkertanen puu: Khmerrin joukot oli ottanu pienia lapsia jaloista kiinni ja kajauttaneet lapsen paan puuhun murskaksi ettei luodit kulu, tapana oli myos heittaa lapsi ilmaan ja lavistaa se pistimella. Vieressa on hauta mista oli loytynyt naisten alastomia ruumiita, useimmat oli raiskattu ennen telottamista joten ne oli alasti. Suhdetta ei kerrottu mutta paikalla oli tapettu yli 100 naista ja pikkulasta.
Puu on taynna myos rannenauhoja, vaikea uskoa ihmisen pahuutta!!!
Vahan matkan paassa on toinen puu, "magic tree". Ainut magia puussa oli etta siita roikku kaiuttimet jotka kova/aanisesti soitti kommunistisia lauluja yota paivaa ettei kuolevien kauhun huudot kuulu lahikyliin ja telotusta odottavien ihmisten korviin.
Viimesena paikkana on noin 15 metrinen rakennus:stupa, joka oli omistettu uhreille ja oli sisalta taynna hyllykkoja missa oli uhrien paakalloja 15 metrin korkeuteen asti.
Lahden sielta viella kaupungin keskustaan tuk tukin kanssa entiseen kouluun joka oli muutettu Khmerrin aikana kidutuspaikaksi. Matkalla katson ihmisia ja mietin etta naita samanlaisia tallaajia ne on ollu jotka karsi tan helvetin, vieresesta skootterista vilkuttaa ilosesti pikkupoika ja huutaa "hello", hymyilen takasin ja vastaan mutta mietin samalla etta noita sitten hakattiin kuoliaaksi puihin ja maataloustyokaluilla.
Saavun koululle ja kayn rakennukset lapi ykskerrallaan, kaikki ne on periaatteessa aika samanlaisia huoneita: tyhja huone, keskella jonkinnakonen metallisanky ja jotain kidutusvalineita, seinalla aina joku mustavalkonen kuva kuoliaaksi kidutetuista ihmisista makaamassa omassa veressaan lattialla, tyhja katse silmissa...
Kiduttajilta ei taas mielikuvitusta puuttunu, jotkut laitettiin koydesta roikkumaan paa alaspain kunnes meni taju ja kun taju lahti ni dipattiin paa vesialtaasee et ne virkos ja jatkettiin taas....
Joittenki uhrien nannit avattiin hohtimilla ja laitettiin sisalle joku myrkyllinen ottiainen jotta se ois mahollisimman tuskallista, toisille vaan kaadettiin suolaa haavoihin ym.
Muissa huoneissa on lukuisien uhrien kuvia: Khmerrin joukot oli jarjestelmallisia, ku joku tuotiin paikalle, hanen nimensa otettiin ylos ja otettiin kuva etta jos joku karkaa ni on helpompi loytaa. Kukaan ei kasittaaksen kylla karannu
 |
| näillä leikattiin kurkut auki |
 |
| tähän puuhun hakattiin lapset kuoliaaksi |
 |
| Kidutus-sänky |
Kohta sekin kierros on loppu ja olen nahny lukuisia mustavalkokuvia kuolleista ihmisista omassa verilammikossaan. Lahden tuk tukilla takasin Guesthauseen ja mietin kaikkea nakemaani kunnes kaupungin keskustassa naen yllattaen miehen kainalosauvan kanssa. Han linkuttaa ja toisen jalan polven alapuolella on puinen proteesi. Mies huomaa etta jaan ajatuksissani tuijottamaan hanta, han hymyilee ja nayttaa mulle peukkua. Hymyilen takaisin ja voin vain ihailla tan kansan asennetta elamaan, ihan ku mies ois tienny mita ma olin nahny mutta nayttaa silti peukkua, se taitaa olla tan kansan voima, vaikka on vaikeaa ni aina jaksetaan toivoa, palaan mieli turtana Guesthouseen. The End.
oon nähnyt tarpeeksi monta dokumenttia kamputsean kansanmurhista. Kylmät väreet vaan kulkee pitkin selkää.
VastaaPoistaNyt kannattais siirtyä pois sieltä ja kattella loppuloma vaan iloisia asioita :)
Joo en enaa tutustu tommosiin, katon loppuloman vaa halinalleja ja makaan riippumatossa :)
PoistaPiti kirjottaa tähän jotain fiksua mut sanattomaks toi veti.
VastaaPoista