Siem Reap & Temples of Angkor, Cambodia Tammikuu 2013

Lahin sitte Siem Reapista tuk tuk-kuskin kanssa kattelemaan Angkorin temppeleita. Halusin tottakai menna aikasin aamulla et sais hyvan auringon-nousukuvan ja olin edellisena paivana ettiny netista vahan vinkkeja temppeleihin. Aattelin toki heti etta menen Angkorin temppeliin ottamaan kauniin sunrise kuvan mutta netissa jossain blogissa luki etta ei kannata menna sinne koska siella on bussilasteittain turisteja aamutuimaan periaatteessa ottamassa toisistaan vaan kuvia ku niita on niin paljon, ja toden totta: ku lahestyttiin Angkorin temppeleita n 5 aikaan yolla naen kilometrin pitusen tuk tuk-jonon menevan kohti Angkorin temppeleita ja olen jo siina vaiheessa ilonen etta paatin valita kuvauspaikaksi lahella olevan pienemman temppelin nimelta Phnom Bakheng.

Ohitamme kaikki muut turistit jotka on menossa Angkorin temppelille ja saavumme Phnom Bakhengin alapuolelle, hyppaan pois kyydista ja lahden kavelemaan pimeaa polkua ylospain otsalampun valossa. Tunnelma on rauhallinen mutta hieman spooky, keskella metsaa yksin otsalampun avulla. Heinasirkat sirittaa ja metsasta mua tuijottaa kiiltava silmapari, luulen etta oli kissa, toivottavasti :D Saavun maen paalle ja naen ensimmaiset silhuetit temppelista taivasta vasten ja jannitys vaan tiivistyy. Kun paasen temppelialueelle olen ku pikkupoika ja ihmettelen temppelia pimeydessa, kova tapina paalla :)

 Luulen aluksi olevani aivan yksin mutta perassa nakyy jo toinen valo matkalla kohti temppeleita. Yritan ottaa muutaman pimean kuvan mutta ei niista mitaan tullu. Pyorin temppelin alapuolella kuvaamassa kunnes loydan rappuset temppelialueen paalle. Kipuan rappuset ylos ja huomaan etten suinkaan ole ainut turisti siella mutta ei hataa, satojen turistien sijaan paikalla on vajaa 10 ihmista. Tunnelma on rauhallinen ja jannittava, vaikka ihmisia on paikalla kukaan ei puhu, aivan ku tunnelma raukeaisi pienimmastakin aanesta ja tunnen valtavaa syyllisyytta "mekastamalla" kun avaan reppuni vetoketjun :) Kuuntelen metsan aania samalla kun aurinko alkaa pikkuhiljaa nousta ja alan nahda selkeammin temppelia. Vaikka yleensa olen huono kuvaamaan pyorin ympari temppelia aamun sarastaessa ja otan kuvia ku viimesta paivaa. Muutkin ottavat kuvia, edelleen hiljaisuuden vallitessa ja kaikkien kesken vallitsee sanaton yhteisymmarrys: heti vaistetaan ilman pyyntoa kuvan tielta.

Auringon-nousu on kaunis ja saan jo pienta esimakua temppelialueesta, vaikuttava paikka, olo on ku Indiana Jonesilla:) Aurinko alkaa olemaan jo aika ylhaalla ja olen ilonen etta paasin rauhallisemmalle temppelille ottamaan kuvia. Otan viimeset kuvat alueesta ja palaan kuskini luokse ja lahdemme paristelemaan kohti seuraavaa temppelia.

Siina sitten tuli kierrettya jos jonkinlaista temppelia ja kestais ikuisuus kirjottaa niista kaikista, 3 paivaa niita tuli kierrettya ja tottakai Angkor Watissa tuli kaytya mika oli kylla kieltamatta vaikuttavin temppeli mutta koko alue on kylla ollut massiivinen ja loistokas!!! Siina sitten kiertaessa mulla oli kokoajan sama nuori tuk tuk-kuski ja ystavystyn hanen kanssaan siina samalla ja vietamme siina sitten yhdessa muutaman illan kiertojen valissa, kaytiin paikallisessa baarissa ja nauroin hanen ystavansa laulua (myoskin tuk tuk kuski) ja seuraavana paivana kaytiin uimassa laheisella jarvella ja sinne tuli meidan lisaksi joku paikallinen pariskunta ja muutama kuskini tuntema tytto. Syodaan siina sitten pariskunnan tuomaa kanaa, kalaa ja riisia, aivan sairaan hyvia mausteita niissa, kaydaan uimassa ja chillataan. Sen jalkeen mentiin sielta sitten joraamaan paikalliseen diskoon joka oli kylma kun pakastin, en ymmarra miks pitaa ilmastointilaite saataa pakkaselle diskossa!!

(Tassa kohtaa mainittakoon taas yllattava juonen kaanne: En tietenkaan enaa muista kuskini nimea, kulkekoon siis tarinassa nimella: tuk tuk-kuski...) :D

Olin varannut seuraavaksi paivaksi jo lipun toiseen kaupunkiin koska alko ahistaa Siam Reapin hullu turistimylly ja olin jo nahnyt tarpeeksi temppeleita joten diskon jalkeen sanon hyvastit kuskilleni joka oli kovin harmissaan, olisi halunnu mun jaavan. Sanon etta jos tulen uudestaan vuoden paasta niin sitten nahdaan ja pakkaan tavarani valmiiksi huomista lahtoa varten ja menen nukkumaan odottaen mita matka viela tuokaan eteen :)