Länsimainen Matrix, Indonesia elokuu 2014

Terrrrrrrrrvetuloa (Madventuresin Rikun äänellä) blogini uuteen osioon, Samin syyllistämisnurkkaukseen!!!! Elikkä kaikki jotka on nähny Matrix leffan käsi ylös NYT!!!!!

Elikkä yks asia mikä häiritsee mua länsimaisessa (ja miksei ympäri maailmaa) kulttuurissa on tää meidän Matrix kulttuuri. Eli ne jotka on nähny Matrixin varmaa muistaa kohtauksen missä Neo saa valita ottaako sinisen pillerin ja pysyy happy landissa vai ottaako punasen pillerin ja näkee totuuden.

Valitettavasti myös me eletään helposti Matrixissa missä totuus on vääristyny. Ja me vielä hyväksytään se. Elikkä tänää mä esittelen teille molemmat pillerit. 

Ensin sininen pilleri:

Elikkä kiinnittäkää huomiota noihin tauluihin: kaunis nainen ja timantti. Ja kaikki on niin auvosta ja kaunista. Oikeestaa sama kaava toistuu monessakin mainoksessa. Mut nyt on siis kysymys timanteista. Eli tää on Matrix.

Sitte Punainen pilleri:

Elikkä tää on todellisuus jota meille ei näytetä. Joku sen timantin tuolla mudassa esiin kaivaa.

Ainut vaan että se joku tekee pitkää päivää ja tienaa päivässä 25000 rupiaa eli 1,60 Euroa.

Eikä tähän kuulu työttömyysturvaa, terveydenhoitoa tai mitää muitakaa etuja.

Ja vaikka löytyis miten iso timantti ni ei nää tyypit saa siitä enempää voita leivän päälle vaan kaikki muut vetää välistä. Eli nyt voitte mennä sinne Timanttisii tai vastaavaan liikkeeseen ja kattoa mitä ne timantit siellä maksaa ja miettiä kuinka paljon voita jollain on nyt joka puolella leipää.

Tollasesta montusta kaivetaan seulottava hiekka. Kuukausi sitten täällä kuoli 5 työntekijää jotka teki hommia vesisateessa ja reuna sortu ja hautas kaivajat alleen. Eli tää on todellisuutta mitä meille ei näytetä.

Mutta ei mulla muuta tällä kertaa, itsehän olen niin hyvä että vähän jopa sattuu. Ja koska omatuntoni on puhdas nukun myös ensi yöni sikeästi kuin pieni porsas :)

Lähetetty iPadista

Banjarmasinin kanaalit ja floating market. Indonesia Heinäkuu 2014

Elikkä eilen olin oppaani Tailahin kanssa tutustumassa Banjarmasin kanaaleihin. Banjarmasia on kutsuttu Indonesian Venetsiaksi koska siellä on tuhat kanaalia. Mutta myös tuhat moskeijaa, tuhat siltaa, tuhat yleistä käymälää ja kaikkea on tuhat :D

Tässä heti alkuun teini-selfie musta ja Tailahista:

Eli täällä talot on siis hökkeleitä rakennettuna veden päälle. Kaikki tietty kulkee veneillä ja tasasin välein näkyy vessoja joista siis lauotaan syvyyspommeja suoraan jokeen.

Eli tossa vasemmalla näkyvä pikku hökkeli on vessa. Mutta jutun juju on että joessa tapahtuu myös muita toimenpiteitä:

Eli toisin sanoen porukka paskoo, pyykkää ja peseytyy aamuisin samassa vedessä. Ja heittävät vielä jätteet jokeen. Eli meidän vesi joka huuhtelee mr Hankin alas viemäristä on siis puhtaampaa missä nää suorittaa kaikki askareensa. Onneks sentää juomavesi tulee muualta.

Silti nää ihmiset on ilosia ja mä ja Tailah huudellaan hyvää huomenta kaikille joita nähdään :)

Tänään sitte lähdettiin 5 aikaan aamulla kohti Floating markettia. Aamulla oottelen Tailahia hotellini edessä, fiilis on jännä, on rauhallista mutta taustalla joikaa moskeijan rukouskutsu. Vähän matkan päässä pari miestä polttaa roskia pimeässä metallitynnyrissä. Yksinäinen Riksakuski herää kopistaan ja työntää Riksansa liikkeelle.... Sitten saapuu Tailah kaverinsa kyydissä mopolla. Kävelemme rantaan veneelle ja lähdemme kohti Floating Markettia. Tailahilla on taskulamppu mukanaan jotta pimeässä liikkuvat muut kanootit ei törmäis meidän paattiin. Näin oli kuulemma käyny joskus. Mut samalla ku hän näyttää valolla hällä on joku fetissi näyttää valokeilalla mulle jokaista "4 star hotellia" eli siis noita käymälähökkeleitä suoraan jokeen. Ja siis koska porukka on aamupesulla joessa Tailah selittää että monesti se tapahtuu vessan vieressä jolloin saattaa joku olla "Poo Poolla" joten siitä sitten vähän kädellä ohjataan jätöksiä syrjään. Ja nauraa perään :D

No matkalla nähdään jo kanootteja matkalla kohti markkinoita ja perillä lilluu kanootteja missä myydään jos jonkinnäköstä hedelmää ja vihannesta. Sekä sarongeja, pannukakkuja ja kalaa :)

Värikkäät vaatteet, veneet ja hetelmät näyttää hienolta :)

Sellasta täällä. Kurjaa on. Yhyy......

Indonesian itsenäisyyspäivä, Indonesia Elokuu 2014

Wikipedia tietää kertoa että Appi on puolison isä. Eli siis toisin sanoen oon nyt majaillu veljeni Janin Appiukon ja hänen vaimonsa luona täällä Jakartassa. Tai ainaki välittömässä läheisyydessä. Jos multa kysytään ni ne on serkkuja. Mut ei siitä enempää. Kaveri joka käy siivoomassa niitten kämppää on nimeltään Cuing. Eli tää nyt siis oli johdanto.

Eli tänään lähin Cuingin kanssa johonki lähikylää bilettää Indonesian itsenäisyyspäivää mopedilla. Saavuttii juhlamestoille ni heti kaikki tervehtii ilosena valkosta miestä ja heti kaikilla on sulle asiaa. "Mister!!!! Mister!!!!" Kuuluu kaikkialla ympäriltä ja Indonesian kielistä pulputusta :D Lapset tekee välittömästi puoliympyrän mun ympärille ja vaa toljottaa mun jokasta liikettä. Teinitytöt ottaa salaa musta kännykkäkameroillaan kuvia tai sit ne muuten vaan kirjottaa tekstareita kännykät mun suuntaan osottaen :)

No ensimmäinen ohjelmanumero on se kun pikkupojat yritti kiivetä liukasta tolppaa ylöspäi saadakseen jonku palkinnon napattua tolpan nokasta. Tolppa oli liukastettu jollain auton jäteöljyllä käsittääkseni ja maaperä oli märkää mutaa. Eli siis sotkusta touhua mut hauskaa kateltavaa.

Pojat kiipeemässä tolppaa. Vettä lensi aina päälle ku homma alko näyttää liian helpolta.

No seuraava ohjelma oli se että vesimeloniin tai vastaavaan oli upotettu kolikoita, melonit oli sivelty suklaalla ja ne roikku narun päässä ja lasten tehtävä oli hampailla irrotella kolikoita irti.

No homma oli nii hauskaa et vähä varttuneemmatki sit kokeili:

Seuraavaks tuli mun suosikki mihi iteki osallistuin.

Tehtävä: Kätch ö fish.

Varustus: fisherman pants ja 2 kättä!!!! 

No kuten arvata saattaa paikalliset tietty nappas kalaa paljain käsin enemmä ku mä saisin troolarilla ja dynamiitilla.

Tunsin kyllä pari kertaa kalan mut eihä mulla ollu nopeutta sen nappaamisee. Mut siellä oli kaveri mikrofonissa selittämässä kisaa ja heti ku valkonen mies astu vetee ni oli aikamoinen mekkala :)

Sit käytiin Cuingin kotona syömässä ja ne tarjos mulle avuliaasti vaihtovaatteita kurasten tilalle ja tarjos tilaisuutta päikkäreille sillä aikaa ku ne pesi mun vaatteet, taas älyttömän ystävällistä :)

No ku heräsin päikkäreiltä ni mentiin kattoo paikallista futismatsia. Mut jostai syystä tulostaululla oli ensin matsi Brazil vs German joka päätty Saksan voittoon 2-0. Siellä oli tietty selostaja selostamassa ja pikkupojat huutelee selostajalle pelaajien "nimiä" aina tietyistä joukkueista :)

Toinen matsi oli Belgia vs Perancis joka päätty 2-1 Belgian voittoon.

Sen jälkeen käytiin taas Chungin luona syömässä ja siellä porukka halus ottaa kans musta kuvia :)

Sairaan hauska päivä takana ja alkaa taas muistua syyt minkä takia tykkään matkustaa :)

Toi oikeen puoleinen Indonesialainen kaveri on Cuing :)

Sellasta tällä kertaa, hajotkaa pakkaseen :P

Xin Chao Vietnamista :) Vietnam Joulukuu 2013

Nyt siis mennään Vietnamissa. Kun saavuin maahan ni luin et Suomalaiset saa olla maassa ilmaseks 15 päivää joten aattelin heti kentällä nopeuttaa hommaa ja jättää kuukauden viisumin anomatta siellä ja aattelin et jatkan sitä sit ku 15 päivää on kulunu eli siitä sitte ripeästi tullin läpi ilman suurempia säätöjä ja kohti Ho Chi Minh cityä. No sit kävi tää perinteinen taas mikä viimekski Vietnamissa et oli viikonloppu jälleen, luottokortin raja oli ylittyny eli en saanu rahaa seinästä. No tarkotus oli jatkaa yhden yön jälkee suoraa kohti pohjosta mut jouduin oottaa muutaman päivän viikonlopun yli et ku maksoin laskun netissä et se jotenki päivittyis sit maanantaina.

No siitä sitte lähdin maanantaina kohti Mui Ne:a koska luin että siellä saattais olla surffaus meininkejä ja matkakirjasta sai sen käsityksen että se on pieni idyllinen surffausmesta mutta todellisuus oli toinen, aivan täysin turistirysä, aika mitäänsanomattomat aallot surffaukseen mun mielestä ja kalliit vuokraus hinnat. Päätin sitte suosiolla että ei ole sen arvosta maksaa ryöstöhintaa laudasta että pääsee noihin aaltoihin. Paikka vaikutti hyvältä kyllä kite-surfinkiin missä mennään laudan ja varjon kanssa mutta sekin kallista ja turhan haastavaa vielä mun taidoille. Niinpä vuokrasin skootterin ja kävin kattomassa paikallista kalastajakylää mikä oli hienoa :) 

Siinä sitte iltasella etsin ravintolaa missä syödä ja painelen yhteen ravintolaan ni eikö siellä sitten ole yks entinen työkaveri eukkonsa kanssa syömässä, en paljasta kuitenkaa nimeä. No siinä sitte vietettiin iltaa ja oli mukavaa mutta koska Mui Nessa ei tuntunu olevan mulle enää mitään tarjottavaa olin jo päättäny jatkaa seuraavana päivänä kohti Dalattia missä taas opaskirjan mukaan piti olla kiipeilyä.

No seuraavana päivänä sitte Dalattiin mutta kun kyselen kiipeilystä ni jotkut liikkeet sanoo suoraan että liian kostea kausi että ne järjestää kiipeilyä. Löysin sitte yhden liikkeen joka ois suostunu viemään mut kiipeemään mutta ois ollu vaan yläköysittelyä ja putousten kattelua. No siinä mietin että en viitti alkaa maksaa muutamasta märästä yläköysittelystä ja vesiputouksesta joten jätin homman siihen. 

Mutta kun edellisenä iltana saavuin hotellille siellä oli muuan Huan easy riderssista innokkaana kauppaamaan mulle kallista 3 päivän retkeä vuoriston läpi moottoripyörän kyydissä. Hinta oli 210 dollaria ja säästöpäissäni mietin että hirveetä hintaa paikalliseen hintatasoon verrattuna ja ajattelin ensin ignoorata koko jutun mutta sitte luin netistä niin paljon hyviä kokemuksia ihmisiltä siitä että päätin lähteä seuraavana päivänä Huanin kanssa 3 päivän reissulle. Reitti suunnitelma oli Dalat-Buon Ma Thuot ja päättyisi Nha Trangiin eli pääsisin siitä taas mukavasti rannikolle. 

No seuraavana päivänä sitte lähdettiin ja todentotta: aivan tajuttoman hienoja vuoristomaisemia ja pysähdyttiin välillä millon missäkin kahviviljelmällä, kumipuu plantaaseilla, silkkitehtailla, tiilitehtailla, paikallisella "nappi ja kumi, kuppi ja nami"- tehtailla. Eli siis käytännössä ihan hitosti erilaisia käsityö ym muissa paikoissa ettei niitä kaikkia jaksa luetella, eli todellinen läpi leikkaus paikallisesta elinkeinosta päräyttävien maisemien keskellä :)

Minä ja Huan :)

Meidän pärrä :)

Painikaveri :)

Vesiputous.

Liftari.

Jotain "en-muista-mitä-kasvia" taas ihmettelemässä :) Oisko ollu joku kahvi....

Samikset :)

Nuudelien valmistusta.

On the road

Eka yö vietettiin kylässä tollasessa majassa :)

Reissu oli kaikenkaikkiaan hieno ja nyt oon siis Nha Trangissa. Sitten tajusin että tässä kaikessa oli menny se 10 päivää ja 15 päivän raja alko lähestyä. Niinpä siis kysyn hotellista että voiko ne jatkaa mun viisumia ja ne sanos et ne voi järjestää, mut toi 15 päivän juttu ei ollukaa varsinainen viisumi et nyt sen anominen jälkikätee onki paljon kalliimpaa ja kestää viikon verran. Eli nyt täällä Nha Trangissa sitte ootellaa tän kuun loppuun asti et viisumi on ok ja pääsen jatkaa pohjoseen. Semmosta taas :)

Tarlac ja loput Filippiineistä. Filippiinit joulukuu 2013

Kun saavuin Tarlaciin kysyin mopokuskilta halpaa majotusta ja sellanen sitte löyty joten sinne sitten. Ihmettelin kyllä kaukasta sijaintia keskustasta mutta paikka oli halpa joten sopi mulle. Siinä sitten yhden yön jälkeen pohdiskelin että mihin menisin koska etelässä Taifuuni oli tuhonnu lähes kaiken. No lähdin iltasella pyörimään kauppakeskukseen ja on sateinen ilta ku yritän palata majapaikkaani ja yritän ottaa lennosta Threecycle-mopoa kohti majotusta kun yhtäkkiä nainen tyttärensä kanssa yrittää napata samaa mopoa. Siinä sitten turisen naisen kanssa ja hän kysyy hotellin nimeä missä asun ja sanoin että "sherwood2". Nainen kattoo mua oudosti ja kysyy et -"ootko yksin siellä?"Mä siihen epäilevänä että -"Olen, kuinka niin?" No, paljastu et se on paikallinen rakkaushotelli mihi porukka tulee kuksimaa ku kotona ei oo yksityisyyttä. No pienen jutustelun jälkee nainen sanoo että hänellä on iso asunto mihi voisin tulla seuraavana päivänä punkkaamaan ja aattelin että nainen tyttärensä kanssa ei vaikuta vaaralliselta että voihan sitä käydä ainaki kattomassa.

Paikallista sukua :)

No se johti lopulta siihen että ystävystyin loppujen lopuksi koko sukuun ja tuli vietettyä Tarlacissa pidempään kun oli tarkotus koska en tiennyt enää minne Filippiineillä suuntaisin ja suvussa oli niin mukavaa että jämähdin sinne. Ja sitten ku aattelin jatkaa eteenpäi ni iski sitten vielä Dengue-kuume jonka vuoksi jouduin olemaan vielä viikon pidempään paikallisessa sairaalassa. Mutta luhyesti Tarlacissa tuli koettua seuraavia outoja asioita:

1. Balut-muna (joka on siis sikiö)

2. Paikallisten painostuksesta olin yhtenä tuomarina "miss ladyboy 2013" kisassa :D

3. Dengue-kuume

4. Ajaminen autolla Tarlacin keskustassa useita kertoja. (Suomen liikenne on iha päiväkerhotoimintaa)

5. Vieraana paikallisissa miljoona-häissä. (Mies oli lentokapteeni ja rahaa oli...)

Meikä jakamassa palkintoja Ladyboy kisassa :D

Banaue & 100 islands, Filippiinit marraskuu 2013

Elikkä Banauessa tuli pyörittyä mun kuskin Jun kanssa riisiviljelmillä.

Mutta Banauessa on myös muuta kuin riisiviljelmät, käytiin mm paikallisen kylän jäämillä missä oli ilmesesti ollu perinneruokaviikot:

Lisäksi löysin tulevan vaimoni sieltä:  

:D

Mutta käytiin myös paikallisilla kuumilla lähteillä ja kävelymatkalla sinne mentiin paikallisen asumuksen läpi missä auttelin hetken paikallista seppää pitämään hiillosta yllä eräänlaisella manuaalisella puhaltimella kun mies takoi:

Sieltä sitten tuli matkattua vähän etelämmäs kohti Alaminosta ja pientä kylää nimeltä Lucap mikä on portti 100 islands national parkkiin missä tuli vietettyä muutamia päiviä saarelta saarelle kierrellessä. Saaristo sinällään on kaunis ja tuli snorklailtua vaikka snorklaukseen paikka ei ollu kovin ihmeellinen. Siinä sitte yhellä saarella tuli vähä boulderoitua ja sen jälkeen kuninkaalliset päikkärit kallionkielekkeen alla laineitten liplattaessa :)

Kun siitä sitten heräsin niin siihen lähistölle oli leiriytyny mukava jengi paikallista nuorisoa ja surffipummina sitte liityin niitten kesteihin ja naposteltiin siinä herkkuja ja turistiin ym, oli ihan mukavaa :)

Iltasella sitte kävelin pikku kylän kadulla ja lukusat lapset ja muut paikalliset hämmästeli valkosta miestä ja paikallinen poliisi kutsus mut jutustelemaan ja viettämään iltaa kotipihalleen.

Siitä oli sit tarkotus jatkaa etelään kohti saaristoa mutta sitten Taifuuni tapahtui joten ei ollu järkeä lähteä enää etelän saaristoon koska suunnilleen kaikki on tuhoutunu siellä, niinpä pohdinnan jälkeen päätin palata pohjoseen ja tällä hetkellä oon surffipummina opettelemassa surffausta San Fernando la Union nimisessä paikassa, kivaa on mut vesi on varmaa liian suolasta tai jotain koska surffaus on nii vaikeeta, vika ei voi olla mussa!!! Täällä nyt ois tarkotus harjotella jonkinaikaa ja sit miettiä jatkoa, varmaan maan vaihto seuraavaksi tulossa, joko Malesiaan sukeltamaan tai sitten Vietnamiin :)

Surffipummi :)

Saunaa, Luolailua ja Rice Terraces, Lokakuu 2013 Filippiinit

No nii, matka alko siis sillai löysin rantein että tuli lähinnä toivuttua aikaerosta ja lennoista lähinnä saunoen Suomalaisen kaverin tykönä joka asustelee Manilassa. Hulppeeta siinä oli näköalat ku oli sauna 28 kerroksessa ni siinä jo näkee vähä kaupunkia :) No siellä tuli majailtua muutaman päivän ennen ku alko matkajalka väpättää ja reitti lyhykäisyydessään on tähä asti ollu siis Manila-Tarlac-Baguio-Sagada ja nyt Banaue.

Oikeestaan mitään mainittavaa ei tapahtunu ennen ku Sagadassa missä törmäsin toisena päivänä Brittiläiseen Jaimeen ja pieneen joukkoon muuta seuruetta ku ravintolasta poistuessa kuulin et porukka oli menossa oppaan kanssa paikalliseen luolaan ja kysyin että sopiiko tulla mukaan. No ne huoli mut mukaan mutta lähtö oli 5 minuutin päästä joten vauhdilla guesthouseen ja kamera sekä otsalamppu mukaan. No siinä sitte luolille kävellessä otin maisema kuvia ja ku päästään luolan suulle ni taas tyypillinen mun tuuri: kamera ilmottaa et vaihda paristot. Ja en tietenkää siinä kiireessä tajunnu ottaa varaparistoja mukaan. Siinä sitte jaoin porukalle sähköpostia ja anelin lähettämään kuvia. Toistaseks en oo saanu ku yhden:

No siinä nyt on todiste että oon luolassa. Luola itseasiassa oli aivan jäätävän iso, kysyin oppaalta että kui syvä se on ku oltii laskeuduttu vaikka kuinka pitkää ja sanos et syvimmästä kohtaa 500 m maan alla, tiedä sitte käytiinkö niin alhaalla kuitenkaa mut syvyyttä oli tarpeeks. Katossa väijy satoja häijyjä ja kunnianhimosia lepakoita silmät verenhimosina kiiluen ja välillä tuli maanalasia lampia joitten läpi joutu uimaan tai muuten vaan paikkoja missä pulikoida. Välillä jännitti ku laskeutuessa näki alas kymmeniä metrejä ja luolan pohja oli liukas eikä varsinaisesti ollu mitää turvajuttuja, välillä vaikeissa paikoissa jotai köydenpätkiä josta sai pitää kiinni. No siellä pohjalla oli yks hiukan syvempi lampi ja siitä lähti semmonen houkutteleva nega-boulderin pätkä luolan seinää ni pitihä sitä vähä Deep water soolota sitä ja hyppiä veteen :)

No oliha siellä kaikkea muutaki pientä hauskaa Sagadassa ja oli aika kiva pieni kylä mut sieltä sitte tulin tänne Banaueen eilen ja tänää kävin kattelee noita riisipeltoja ku on yli 2000 vuotta vanhoja.

No olihan ne hienoja mut siinä matkalla tuli pysähdyttyä eri paikoissa kuvaamassa ja näin erikoisen possu-transportaation:

Siinä possu onnellisena matkustaa aika korkeella:

No samalla reissulla sit pysähdyttii semmosen joen varrella misä sai pulikoida ensi hiukan viileemmässä vedessä ja sit mennä luonnon kuumavesialtaisiin. Semmosta. Kärsimystä on ollut :P