Zi Izlands :) Cambodia Helmikuu 2013

Sitte vahan ilosempiin maisemiin. Ku olin Phnom Pehnissa olin jo miettiny etta kohta ois aika jo siirtya Vietnamin puolelle ja mietin etta menenko sielta suoraan Vietnamiin vai matkustanko viela Cambodian rannikolle kattelemaan vahan saaria. Aloin jo kallistua suoraan Vietnamiin matkustamisen puolelle kun kohtalo taas puuttus peliin hyvalla tavalla: Guesthousessa oli tytto mainostamassa Koh Rong saarta mika kuulemma on vasta rakennusvaiheessa ja on viela aika idyllinen paikka joten ajattelin etta tama on nyt taas joku polku mita pitaa seurata, siispa seuraavana aamuna kohti rannikkoa ja yhden yon jalkeen Sihanoukvillesta paatilla kohti Koh Rong saaria.

Ja olihan se aika makea mesta viela :) Kovasti ne siella oli kylla rakentanu jo Bungaloveja ja rannallakin oli kylla baareja mutta porukkaa oli viela kohtuu vahan ja selkeesti vasta hommat kaynnistymassa siella. Etsin kampan joka oli 15 dollaria yolta ja ajattelin etta aika kallista kylla mutta otin huoneen rannalta ja arvatkaa mita tein? Ha haa, Fiksuimmat jo arvas etta kaivoin valittomasti riippumaton esiin, painelin rannalle, asensin sen puuhun niin etta on merimaisemat, ihastelin hetken sinista merta ja tottakai paikkarit, sita varten tanne tultiin :) Kun herasin niin hetken siina chillailtuani paikalle saapuu Turkkilainen mies joka halus teha diilin mun kanssa: han ottaa musta kuvan riippukeinussa jos hankin saa kokeilla riippukeinua ja ma otan vuorostani hanesta kuvan. Sanoin etta sopii mulle koska olin kuvannu kaikki muistikorttini tayteen jo kuvia etta mulla oli enaa tilaa ottaa 1 ainut kuva ennen ku kaikki muistikortit on taynna. Tehtiin siis niin etta Mies (jolla ei luonnollisestikaan ole enaa nimea) otti musta kuvia riippumatossa ja lahetti ne mulle sahkopostilla ja ma otin hanesta muutaman kuvan. Mutta han oli hauska persoona, luulin etta ma oon hajamielinen mut taa kaveri oli uskomaton!!! Yhden iltapaivan aikana han ehti unohtamaan eri paikkoihin t-paitansa, tiikeribalsamin, aurinkolasinsa ja viela jonkun muunki esineen, niita sitten tasasin valiajoin etittiin eri paikoista, osa loyty, osa ei :)

Koh Rong

No siina oli sekin hyoty etta han tiesi halvemman majotus paikan joten kerasin kamppeeni ja muutin samaan majotukseen joka oli 8 dollaria yolta. Paikka oli muutenki enemman mun kaltanen: se oli vahan piilossa rannan julkisivun takana juuri keskella hokkeleita missa paikallisetki asus ni tykkasin kovasti, oli kiva seurata paikallisten elamaa iltasin eika rannan haly kuulunu sinne, ainoot aanet iltasin oli heinasirkkojen siritys ja agrigaattorin parina ku se tuotti sahkoa hokkeleihin. Kamppa oli muutenki klassikko: seinissa oli 1cm raot laudotuksessa joka puolella niin etta sinne naky sisalle sivuilta ja alhaalta (Oli toinen kerros, Omistajat majaili alhaalla periaatteessa ulkosalla) Ei tuuletinta, ulkovessa ja suihku. Ainut mita siella oli oli hyttysverkko ja sanky ja taloa rakennettiin viela paivalla :D

No siina sitten lahettiin Mr Ahmedin kanssa kavelemaan iltapaivalla viidakon lapi toiselle puolelle niemenkarkea vahan hiljasemmalle rannalle ja oli kylla kaunis: muutama kilsa valkeeta hiekkarantaa ja viidakkoa, siellakin oli Bungaloveja ja joitain turisteja mutta todella hiljanen ja rauhallinen paikka majailla, majotus oli vaan kallista, yli 30 dollaria yolta ilman mitaan mukavuuksia Bungaloweissa. Rannalla ei ollu ku kourallinen turisteja ni siella oli hyva ottaa kuvia auringonlaskusta ja sitten palattiin paatilla pimean aikaan omalle puolelle saarta.

No siella tuli sitten vietettya vissiin 4 paivaa eika sinansa mitaan ihmeellista: periaatteessa totaalista rentoutumista riippumatossa 4 paivaa, yhtena painana lahin kavelemaan rantaa kauemmas ja pienen viidakon jalkeen avautu uusi pitka ranta missa oli 1 paikallisen asumus ja ihan toisessa aaripaassa sika-kalliita Bungaloveja mutta ranta oli niin pitka etta keskella rantaa ei ollu ketaan joten sinne riippumatto puitten valiin, Chillailua ja Aatamin asussa uimaan :)

Noin 4 paivan jalkeen alko sitten tulla jo yliannostus Chillailusta ja aktiviteetit rannalla oli aika rajalliset ni otin sitte paatin takasin Sihanoukvilleen. Venematka kesti n 2 tuntia ja kuuntelin siina sitte Reggaeta matkalla ja yksi kappaleen sanat rohkaisi alottamaan elamisen tanaan eika huomenna, "mene ja ela" tyyliin. Katselin siina sitten samalla Punaisen auringon laskua meren taakse ja hymy oli korvasta korvaan: sita tassa oltiin tekemassa paraikaa, ei enaa odottamista etta huomenna eletaan :)

No Sihanoukvillesta sitten 2 yon jalkeen otinki bussin Vietnamiin ja ajattelin etta nyt kun on paasty saaristoelaman makuun ni alotanpa heti Vietnamin tutkimisen Phu Quoc saarilta kun se on tossa heti rajan takana. Pari ekaa yota meni Ha Tien kaupungissa mutta sen jalkeen paatti Phu Quoc saarille ja sielta ensin kalliiseen turistirantamestaan missa olin 3 yota. Ei oikeen tuntunu mun paikalta ja huoneetkin oli kalliita mutta hiekkarannalta loyty kiva boulderikivi mihin tein 6 reittia, se oli ihan kivaa :) Yhtena paivana vuokrasin skootterin majotuksesta koska halusin menna kattomaan saaren etelakarkeen katsomaan An Thoi kylaa jossa ei nakynyt ainuttakaan turistia paitsi tapasin siella yhden Ranskalaismiehen joka majaili siella. (Nimi tais olla Didier mutta ei voi olla enaa varma, mutta tarinan kulun kannalta tastalahin Didier) :D

Paikka vaikutti niin hyvalta: ei turisteja eika kukaan puhunu Englantia joten luonnollisestikin mun piti siis muuttaa juuri sinne :D Siispa sovittiin Didierin  kanssa etta muutan seuraavana paivana samaan hotelliin sinne.

No seuraavana paivana sitten Skootterikuskin kanssa An Thoihin ja koska oli jo yli puolen paivan ni Didier oli jo lahteny huoneestaan jonnekin niin onnistuin sitte vuokraamaan hotellista skootterin ja otin riippumattoni ja paraytin taas melko autiolle rannalle minka olin matkalla nahny ja sinne taas paikkareille. Oli siella joitain kalastusaluksia ja muutama lehma ja hiekkatie josta joku aina paineli sillointalloin ohi mutta melko rauhallinen paikka joten auringon laskiessa piti ottaa taas naku-uinnit ja paraytella takasin hotellille.

Seuraavana paivana tapasin taas Didierin ja siina tuli sitte vietettya pari paivaa yhdessa: onnistuttii vuokraa skootterit pariksi paivaksi ja parayteltiin ympari saarta skoottereitten kanssa, kaytiin muutamilla rannoilla ja yhtena iltana rannalla lahikylan pikkupojat tuli ihastelemaan ku otettiin kuvia auringonlaskusta, oli ihan kiva paikka :)

Mutta siina vierahti taas kaiken kaikkiaan saarella viitisen yota ja jaljella olevan ajan vahyyden vuoksi piti sitten sietakin lahtea kohti rannikkoa etta ehtii nahda jotain muutakin ja tasta nyt sit taas ottamaan suuntaa kohti uusia mestoja, siita ensi numerossa :)

Olen käyny siellä missä pippuri kasvaa :)

Killing fields & kidutuskoulu, Cambodia Tammikuu 2013

http://en.wikipedia.org/wiki/Khmer_rouge tossa ensin linkki aiheesta yleisemmin jos ette tieda ja kiinnostaa lisaa, en aio koko historiaa tanne kirjottaa, vaan oman kokemukseni paivasta.

Khmer Rouge siis saapu Phnom Pehniin 17 april 1975 ja iloisia ihmisia kun ovat niin Cambodialaiset tervehtivat tulijoita innolla, olihan ne kuitenki omaa kansaa. Surullinen totuus kuitenki paljastu akkia ku Khmerrin joukot alko evakuoimaan kaikkia kaupunkeja ja pakottivat ihmiset tekemaan yli 12 tuntisia paivia riisipelloilla kaytannossa lahes ilman ruokaa. Pol Pot oli vainoharhanen johtaja joka telotutti porukkaa pienimmastakin syysta, hanen logiikkansa oli: parempi tappaa vahingossa viaton kun saastaa vahingossa maanpetturi. Niinpa siis olen kauniissa puutarhassa joka itseasiassa oli jo hautausmaa ennen joukkosurmia, nyt niita hautoja vaan kaivettiin useita. On vaikea uskoa etta niin kauniissa puutarhassa on tapahtunu semmosia julmuuksia.

Alussa saan itelleni nauhurin joka toimii oppaana, pitaa vaan painella merkityilla paikoilla tiettyja numeroita ja nauhuri kertoo mita siina kohtaa on tapahtunu.

Ensimmaine pysahdyspaikka on paikka mihin trukki pysahtyi joka toi ihmisia telotettavaksi. Uhrien silmat oli sidottu ja monille oli sanottu etta he paasevat nyt uuteen kotiin, osa ehka uskoi, osa tiesi totuuden.
Alussa telotettavia ihmisia oli 20-30 trukissa ja se tuli noin 3 viikon valein mutta kun Pol Pot innostui niin loppuvaiheessa uhreja tuli 300 ihmista per paiva joten niille piti rakentaa majotuksia ku kaikkia ei ehitty saman paivan aikana tappamaan vaikka telottajat teki toita yomyohaan sahkolamppujen valossa.
Ootellessaan seuraavaa telotuspaivaa uhrit laitettiin pimeaan huoneeseen ettei ne nakis mitaan.

Pienen kierroksen tehtyani saavun ensimmaiseen joukkohautaan josta oli loytyny 450 uhria. Alue on pelkkaa savimaata kehystettyna bambukatoksella joitten laudotuksessa on useita rannenauhoja uhrien muistoksi. Samanlaisia ovat myos muut joukkohaudat, bambukatoksia ja rannenauhoja.

Myohemmin tulee lasivitriineita joissa on sisalla uhrien vaatteita, luita, hampaita ja paakalloja.
Tanakin paivana niita luita nousee aina sateenjalkeen esiin ja joittenki vitriinien paalle on ladottu semmosenaan tuoreimpia luita ja kalloja.

Koska luodit oli kalliita ihmiset tapettiin useimmiten vaihtoehtosin keinoin: viillettiin kaula auki sokeripalmun lehdella, hakattiin kuoliaaksi hakuilla ym peltotyokaluilla.

Telotetut ihmiset ei ollu suinkaan ainoita uhreja, Khmerrin joukot tappo lukuisia ihmisia myos kovalla tyonteolla ja liian vahalla ruualla.

Myohemmin nauhalta tulee yksittaisia tarinoita selvinneitten tarinoista ja traumoista, jatkan kohti seuraavaa joukkohautaa mista loyty 166 uhria ilman paata.

Paikan surullisin paikka oli yksinkertanen puu: Khmerrin joukot oli ottanu pienia lapsia jaloista kiinni ja kajauttaneet lapsen paan puuhun murskaksi ettei luodit kulu, tapana oli myos heittaa lapsi ilmaan ja lavistaa se pistimella. Vieressa on hauta mista oli loytynyt naisten alastomia ruumiita, useimmat oli raiskattu ennen telottamista joten ne oli alasti. Suhdetta ei kerrottu mutta paikalla oli tapettu yli 100 naista ja pikkulasta.
Puu on taynna myos rannenauhoja, vaikea uskoa ihmisen pahuutta!!!

Vahan matkan paassa on toinen puu, "magic tree". Ainut magia puussa oli etta siita roikku kaiuttimet jotka kova/aanisesti soitti kommunistisia lauluja yota paivaa ettei kuolevien kauhun huudot kuulu lahikyliin ja telotusta odottavien ihmisten korviin.

Viimesena paikkana on noin 15 metrinen rakennus:stupa, joka oli omistettu uhreille ja oli sisalta taynna hyllykkoja missa oli uhrien paakalloja 15 metrin korkeuteen asti.

Lahden sielta viella kaupungin keskustaan tuk tukin kanssa entiseen kouluun joka oli muutettu Khmerrin aikana kidutuspaikaksi. Matkalla katson ihmisia ja mietin etta naita samanlaisia tallaajia ne on ollu jotka karsi tan helvetin, vieresesta skootterista vilkuttaa ilosesti pikkupoika ja huutaa "hello", hymyilen takasin ja vastaan mutta mietin samalla etta noita sitten hakattiin kuoliaaksi puihin ja maataloustyokaluilla.

Saavun koululle ja kayn rakennukset lapi ykskerrallaan, kaikki ne on periaatteessa aika samanlaisia huoneita: tyhja huone, keskella jonkinnakonen metallisanky ja jotain kidutusvalineita, seinalla aina joku mustavalkonen kuva kuoliaaksi kidutetuista ihmisista makaamassa omassa veressaan lattialla, tyhja katse silmissa...

Kiduttajilta ei taas mielikuvitusta puuttunu, jotkut laitettiin koydesta roikkumaan paa alaspain kunnes meni taju ja kun taju lahti ni dipattiin paa vesialtaasee et ne virkos ja jatkettiin taas....

Joittenki uhrien nannit avattiin hohtimilla ja laitettiin sisalle joku myrkyllinen ottiainen jotta se ois mahollisimman tuskallista, toisille vaan kaadettiin suolaa haavoihin ym.

Muissa huoneissa on lukuisien uhrien kuvia: Khmerrin joukot oli jarjestelmallisia, ku joku tuotiin paikalle, hanen nimensa otettiin ylos ja otettiin kuva etta jos joku karkaa ni on helpompi loytaa. Kukaan ei kasittaaksen kylla karannu

näillä leikattiin kurkut auki

tähän puuhun hakattiin lapset kuoliaaksi

Kidutus-sänky

.

Kohta sekin kierros on loppu ja olen nahny lukuisia mustavalkokuvia kuolleista ihmisista omassa verilammikossaan. Lahden tuk tukilla takasin Guesthauseen ja mietin kaikkea nakemaani kunnes kaupungin keskustassa naen yllattaen miehen kainalosauvan kanssa. Han linkuttaa ja toisen jalan polven alapuolella on puinen proteesi. Mies huomaa etta jaan ajatuksissani tuijottamaan hanta, han hymyilee ja nayttaa mulle peukkua. Hymyilen takaisin ja voin vain ihailla tan kansan asennetta elamaan, ihan ku mies ois tienny mita ma olin nahny mutta nayttaa silti peukkua, se taitaa olla tan kansan voima, vaikka on vaikeaa ni aina jaksetaan toivoa, palaan mieli turtana Guesthouseen. The End.

Siem Reap & Temples of Angkor, Cambodia Tammikuu 2013

Lahin sitte Siem Reapista tuk tuk-kuskin kanssa kattelemaan Angkorin temppeleita. Halusin tottakai menna aikasin aamulla et sais hyvan auringon-nousukuvan ja olin edellisena paivana ettiny netista vahan vinkkeja temppeleihin. Aattelin toki heti etta menen Angkorin temppeliin ottamaan kauniin sunrise kuvan mutta netissa jossain blogissa luki etta ei kannata menna sinne koska siella on bussilasteittain turisteja aamutuimaan periaatteessa ottamassa toisistaan vaan kuvia ku niita on niin paljon, ja toden totta: ku lahestyttiin Angkorin temppeleita n 5 aikaan yolla naen kilometrin pitusen tuk tuk-jonon menevan kohti Angkorin temppeleita ja olen jo siina vaiheessa ilonen etta paatin valita kuvauspaikaksi lahella olevan pienemman temppelin nimelta Phnom Bakheng.

Ohitamme kaikki muut turistit jotka on menossa Angkorin temppelille ja saavumme Phnom Bakhengin alapuolelle, hyppaan pois kyydista ja lahden kavelemaan pimeaa polkua ylospain otsalampun valossa. Tunnelma on rauhallinen mutta hieman spooky, keskella metsaa yksin otsalampun avulla. Heinasirkat sirittaa ja metsasta mua tuijottaa kiiltava silmapari, luulen etta oli kissa, toivottavasti :D Saavun maen paalle ja naen ensimmaiset silhuetit temppelista taivasta vasten ja jannitys vaan tiivistyy. Kun paasen temppelialueelle olen ku pikkupoika ja ihmettelen temppelia pimeydessa, kova tapina paalla :)

 Luulen aluksi olevani aivan yksin mutta perassa nakyy jo toinen valo matkalla kohti temppeleita. Yritan ottaa muutaman pimean kuvan mutta ei niista mitaan tullu. Pyorin temppelin alapuolella kuvaamassa kunnes loydan rappuset temppelialueen paalle. Kipuan rappuset ylos ja huomaan etten suinkaan ole ainut turisti siella mutta ei hataa, satojen turistien sijaan paikalla on vajaa 10 ihmista. Tunnelma on rauhallinen ja jannittava, vaikka ihmisia on paikalla kukaan ei puhu, aivan ku tunnelma raukeaisi pienimmastakin aanesta ja tunnen valtavaa syyllisyytta "mekastamalla" kun avaan reppuni vetoketjun :) Kuuntelen metsan aania samalla kun aurinko alkaa pikkuhiljaa nousta ja alan nahda selkeammin temppelia. Vaikka yleensa olen huono kuvaamaan pyorin ympari temppelia aamun sarastaessa ja otan kuvia ku viimesta paivaa. Muutkin ottavat kuvia, edelleen hiljaisuuden vallitessa ja kaikkien kesken vallitsee sanaton yhteisymmarrys: heti vaistetaan ilman pyyntoa kuvan tielta.

Auringon-nousu on kaunis ja saan jo pienta esimakua temppelialueesta, vaikuttava paikka, olo on ku Indiana Jonesilla:) Aurinko alkaa olemaan jo aika ylhaalla ja olen ilonen etta paasin rauhallisemmalle temppelille ottamaan kuvia. Otan viimeset kuvat alueesta ja palaan kuskini luokse ja lahdemme paristelemaan kohti seuraavaa temppelia.

Siina sitten tuli kierrettya jos jonkinlaista temppelia ja kestais ikuisuus kirjottaa niista kaikista, 3 paivaa niita tuli kierrettya ja tottakai Angkor Watissa tuli kaytya mika oli kylla kieltamatta vaikuttavin temppeli mutta koko alue on kylla ollut massiivinen ja loistokas!!! Siina sitten kiertaessa mulla oli kokoajan sama nuori tuk tuk-kuski ja ystavystyn hanen kanssaan siina samalla ja vietamme siina sitten yhdessa muutaman illan kiertojen valissa, kaytiin paikallisessa baarissa ja nauroin hanen ystavansa laulua (myoskin tuk tuk kuski) ja seuraavana paivana kaytiin uimassa laheisella jarvella ja sinne tuli meidan lisaksi joku paikallinen pariskunta ja muutama kuskini tuntema tytto. Syodaan siina sitten pariskunnan tuomaa kanaa, kalaa ja riisia, aivan sairaan hyvia mausteita niissa, kaydaan uimassa ja chillataan. Sen jalkeen mentiin sielta sitten joraamaan paikalliseen diskoon joka oli kylma kun pakastin, en ymmarra miks pitaa ilmastointilaite saataa pakkaselle diskossa!!

(Tassa kohtaa mainittakoon taas yllattava juonen kaanne: En tietenkaan enaa muista kuskini nimea, kulkekoon siis tarinassa nimella: tuk tuk-kuski...) :D

Olin varannut seuraavaksi paivaksi jo lipun toiseen kaupunkiin koska alko ahistaa Siam Reapin hullu turistimylly ja olin jo nahnyt tarpeeksi temppeleita joten diskon jalkeen sanon hyvastit kuskilleni joka oli kovin harmissaan, olisi halunnu mun jaavan. Sanon etta jos tulen uudestaan vuoden paasta niin sitten nahdaan ja pakkaan tavarani valmiiksi huomista lahtoa varten ja menen nukkumaan odottaen mita matka viela tuokaan eteen :)

Laos-Cambodia, Tammikuu 2013

No niin. Viimeks olin nakojaa Thak Khaekissa ku blogia kirjotin. No sielta sitte paukinki ilman mitaan ihmeempia kommervenkkeja sinne 4000-saarille. Paikka oli aikamoinen paratiisi tai silta se ainaki tuntu kaupunkien jalkeen vaikkakin siellakin oli jo enemman turisteja ku aattelin etta ois ollu.

Valitsin tietty pienimman saaren mita matkaoppaasta loysin eli Don Kon saaren koska aattelin etta siella ois vahemman turisteja kun paa-saarilla ja niin varmaan olikin vaikkakin unelma pienesta kalastajakylasta olikin jo illuusiota, tottakai siellakin niita turisteja oli :) Mut paikka muuten oli mukava: Bungalovi Hammocilla varustettuna suoraan Mekong joen varrella, ihan taydellinen chillailu mesta siis mulle.

Kalastajia Mekong joella

 Ei muuta ku Reggae soimaan, riippukeinuun lohoamaan ja sielta kasin kuvaamaan auringonlaskua ja hamartyvaa jokea jossa muutama kalastaja heittelee verkkoja. Vuokrasin sielta sitte fillarin ja lahin tutkimaan saarta ja siella oliki ihan kivan nakosia paikallisia majoja munki saarella kunha vaa fillaroi pois turisti-alueelta joten siella oli kiva fillaroida.

 Saarella oli myos muutama hieno vesiputous mitka piti kayda kattomassa ja pieni kyla saaren toisella laidalla missa ei oikeestaan ollu turisteja ku vierailemassa. Siita sitten seuraavana paivana otin taas fillarin ja lahdin polkemaan viereista saarta lapi mika oli hiukan isompi mutta aika vastaavanlainen paitsi siella ei ollu paikallista kylaa, vaan turistimajotuksia, kaunis paikka luonnoltaan toki sekin oli.

Siina sitten tuli ihan vaan fillaroitua muutamia paivia ympariinsa ja valilla piti tietenki kayttaa ahkerasti riippukeinuakin ja yhtena paivana kokeilin Tubingia eli auton sisakumin kanssa tuli lilluttua muutama kilometri Mekong jokea alaspain, ja voiko rennompaa enaa olla!!! (korkeintaan riippukeinussa) Vesi virtas hitaasti ja kauniit maisemat ymparilla, hieno kokemus :)

Kun paasen rantaan niin tapaan venekuskini joka ensin vei minut lahtopisteeseen. Han seisoo rannalla aurinkolasit paassa ja mulla on myos aurinkolasit. Samanlaiset halvat muoviset lasit mita venekuskilla on mutta jostain syysta han pitaa mun laseista joten kysyn yllattaen etta haluaako han vaihtaa laseja paittain ja han on aivan tapinoissaan: vaihdamme laseja ja minusta han nayttaa nyt aivan James Brownilta joten sanon sen hanelle ja han nauraa. Alan kutsua hanta James Browniksi ja han pitaa laseja jopa varjossa talon alla, taisi pitaa laseista. Tuli hyva fiilis etta ihminen voi noin ilahtua pienesta asiasta kun aurinkolasit :)

Mun venekuski ja mun vanhat lasit :)

Kun olin ollu noin viikon saarella paatin menna sinne Don Kon saaren toisessa paassa olevaan pieneen kylaan kokeilemaan homestayta ja se olikin iha kiva kokemus: taisin olla ainut turisti joka oli pidemmalla vierailulla ku vaan nopealla visiitilla. Talot oli tyypilliseen tapaan rakennettu pilarien paalle joten ensimmainen asia tavaroitten majotukseen jattamisen jalkeen oli luonnollisesti asentaa oma riippukeinu pilarien valiin ja oikeaoppisesti ottaa paikkarit siina. Herasin siihen etta paikalliset lapset hammastelee mun riippukeinua ja otin niista joitain kuvia ja naytin niille ja ne oli tietty taas aivan innoissaan :)

Nää tuli tervehtii päikkäreitten jälkee <3

Illalla sitten soin ruokaa perheen kanssa johon kuulus vanhemmat ja noin 5 pienta tyttoa. Ruoka oli hyvaa mut paikalliset ei paljoa valikoi jos ne laittaa kanan lihoiksi, eli kyseessa on sillon kokonainen kana joka on kaikkineen vaan laitettu veitsella kappaleiksi eli loytyy luuta ja rustoa ym seka riisia. Kokemus oli sinansa kiva mut kielimuuri oli aika hankala, naytin niille kuvia omasta perheesta ja siina se suurinpiirtein oliki meidan jutustelu, loppuilta perhe tuijotti Suomalaiseen tapaan teeveeta ja ma tylsistyin ku ei ees telkkaria ymmarra.

Lapsia mun homestaysta :)

Aamulla luulin etta majotukseen kuuluu viela aamiainenki ja ku yritin isannalle viittoa syomisesta han ensin oli hetken hamillaan, sitten ilme kirkastui ja han poistuu hetkeksi ja palaa mukanaan partahoyla jota han ojentaa mulle. Eli siis ei mainittavaa viittomakielen lahjaa mulla :D

Olisin voinu olla toki pidempaankin homestayssa mutta olin jo ollu viikon saarella ja olin jo heratelly ajatusta reissun jatkamisesta Cambodiaan ja kuinka ollakaan kohtalo (tai tarkemmin ottaen valuuttatilanne) puuttuu aamulla taas peliin. Huomaan taas tuttuun tapaan etta mulla on dollareita mutta paikallinen valuutta kay taas olemattomiin. Vaihtoehtoina on vaihtaa taas suuri maara paikallista valuuttaa ja viettaa pidempi aika taas saarella tai tehda taas improvisaatio paatos ja paniikilla varata vahilla rahoilla bussimatka Cambodiaan seuraavana aamuna jottei tarvii valuuttaa vaihtaa. Yritan siis kiittaa isantaperhetta ja palaan saaren turistipuolelle ja varaan seuraavaksi aamuksi bussilipun Cambodiaan.

Koirakaveri :)

 Kun sitten menen illalla omaan Bungaloviin paljastuukin etta viereisessa kampassa asuu 2 mukavaa sallia joitten kanssa tuli juteltua iltasella pitkaan ja toinen tyypeista on mun ikanen jatka Turusta :D Toisen kotimaata en enaa tietty muista mutta ei ollu Suomesta. No naa tyypit oli tavannu toisensa reissulla ja olivat molemmat kanssa lahdossa saarelta pois mutta eri suuntiin. No siina kavi sitten niin etta Jussi (se Turkulainen salli) ja mina lahettiin samalla bussilla seuraavana aamuna Cambodiaan. Jussi tais paukkia ajan vahyyden vuoksi suoraan Phnom Penhiin tai jonneki ja mulla oli vahan hitaampi tahti edeta eli jain heti rajan jalkeen Stung Trengiin. Siella sitten palloilin pari paivaa ja nain ehka 3 muuta turistia koko kaupungissa eli ihan hyva meininki.

Sielta sitten jatkoinki matkaa Kampong Chamiin ja olin siella myos muutaman paivan ja sielta Kampong Thomiin ja sitten otinki jo suuntaa kohti Siem Reapia ja Angkorin temppeleita :)

Sa Bai Dee Laos, Joulukuu 2012

No nii, nyt ollaan sitte Laosissa. Koko matka Pokharasta Vientianeen oli kylla pienta seikkailua. Mulla piti lahtea ensimmainen lento Laosia kohti paikallista aikaa 13.50 ja jos oisin tienny paremmin miten hommat tuolla pelaa oisin menny edellisena paivana bussilla Pokharasta Kathmanduun ja lahteny sielta sit koneella Vientianeen mut aattelin et lennan saman paivan aamuna paikalliskoneella Pokharasta Kathmanduun koneella jonka piti lahtea joskus 8 aikoihin aamulla ja lentoaika 40 minuuttia, eli periaatteessa ihan hyvin aikaa....

No ei se tietenkaa nain menny, mulla sanottiin kylla etta kone voi vahan myohastya mut loppujen lopuksi se lahti joskus 12 aikaa vasta huonon kelin takia, joten olin lievasti hermostunu etta ehinko ulkomaanlennolle vai oliko se nyt sit siina. Lisaks ei yhtaan laskenu jannitysta se et sita edellisena paivana yks tytto sanos mulle etta oon rohkea ku lennan paikalliskoneella. Ma kysyin etta miks ni se vastas et "joka kerta ku oon ollu Nepalissa oon kuullu koneista jotka putoaa" No loistavaa!!!!! No, elossa ollaan edelleen eli kone ei pudonnu, ja viela Laosissa joten en missannu lentojakaan.

Seuraava episodi oliki sit taas Vientianessa ku saavuin joskus 9-10 valilla illalla kentalle ni mulla piti olla hostellista varattuna kuski kentalta hostellille mut kaveri tietty loisti poissaolollaan :) No sit aattelin etta pitaa kayda vaihtamassa paikallista valuuttaa sitte ja ottaa taksi. No yllari et vaihtopiste oli tietenki kiinni. Neuvokkaasti sitte aattelin etta otanpa tosta automaatista rahaa. No tottakai sekin oli sitte sokona. Mietin siina sitte etta on mulla muutama dollari rahaa mut ennemmi vaihtaisin paikalliseks valuutaks ni ois helpompi maksaa taksikuskille etta mites taa nyt hoidetaan. Mut onneks ku seisoin siina pankkiautomaatin vieressa ni siina oli joku Saksalainen tytto jolla oli vahan sama ongelma ettei oo paljoa rahaa ja taksi pitas ottaa.

No silla oli sen verran rahaa et saatiin kyyti automaatille missa meidan molempien oli tarkotus ottaa rahaa. No fiksuina paastettiin sitte se taksikuski menemaan ja sit ku oltii nostettu rahaa ni aloin miettii et pitas joku tuk tuk kuski jostai loytaa, no ei siihen aikaa nakyny sit kuitenkaa yhtaa tuk tuk kuskia eika taksi kuskia ja kaikki paikatki oli kiinni.

 No sit taa tytto sanos et se voi lahettaa viestia jolleki kaverille joka saapuis paikalle ja saisin lainata sen puhelinta koska silla oli paikallinen liittyma ja saisin soittaa hostellille ja kysyy et josko ne hakis mut. No ne sanos ensin et ne ei pysty hakee mua joten taa kaveri tarjoutu heittamaan mut mopolla sinne jos saa vaa jotai maamerkkia missa se hostelli on. No ei ne puhelimessa sit tietty tajunnu mitaa ohjeita antaa, siella oli joku nainen joka puhus huonosti Englantia. No loppujen lopuksi joku paikallinen mies puhu Laota niille puhelimessa ja sit sielta tuliki mopo hakee mua hostellille.

Siita sitte otin parin yon jalkee Vientianesta tiukan suunnan pikkuhiljaa kohti etelan 4000-saarta koska se huusi mun nimea. Ensin Vientianesta Paksaniin, siella yks yo, sitte sielta otin kokeilumielessa lipun Lak Saoon koska aattelin etta sielta oisin paassy helposti Kong Lo-Cavelle. Mut sit matkalla tajusin et Lak Sao on liian kaukana luolista ja hyppasin kesken matkaa bussista johonki ihan pieneen kylaan mika oli tosi idyllinen ja aattelin et oisin ollu siella pidempaanki.

 No olin siella sitte yhden yon ja tapasin Ranskalaisen pariskunnan jotka oli menossa seuraavana paivana luolille ja sanoin et voisin tulla niitten mukaa et tarvii vaa kayda vaihtamassa rahaa koska en automaatista kentalta saanu paljoa paikallista valuuttaa. No menin sitte aamulla 8 aikaa paikalliselle pankille et nyt vaihdan rajusti rahaa mut sepa oli 8 aikaa kiinni. Kysyin paikalliselta et koska pankki aukee ni se vastas et "nyt on lauantai, pankki on kiinni." no sen pankin vieressa oli taas kylan ainut automaatti joka, yllatys yllatys, ei taaskaa toiminu.

 No sit nopea laskutoimitus rahoista etta jos pankki on sunnuntaina kiinni myos ni ei mulla oo paikallista valuuttaa viikonlopun yli tarpeeksi ja taskussa vaan 100 dollarin seteleita jota kukaa siella ei todennakosesti vaihda. No aattelin et taytyy jatkaa seuraavaan isoon kaupunkiin sitte misa saa vaihdettua rajaa. Nopee tiedustelu bussiasemalta etta koska Thak Khaekiin lahtee bussi ni 9 aikaan. No kello oli 15 vaille 9, eli armeijamainen tehokkuus: Nopeesti kampille, kamat kasaan ja kohti Thak Khaekia.

Tapasin siina pienessa kylassa turisti-infossa kaydessani sattumalta yhen Suomalaisen tyton joka oli Thak Khaekista lahteny tekee semmosta mopo-luuppi retkea ja se sanos et on harrastanu vuoden kiipeilya et jos oon tulossa Thak Khaekiin lahipaivina ni vois menna kiipeemaan.

Poika & pallo pienessä kylässä keskellä ei mitään :)

kiipeilymestasta :)'

No tottakai kaansin vahingon voitoksi vaikka jouduinki lahtee hyvasta mestasta kaupunkiin ja tiesin missa hostellissa tytto asuu ni paatettiin sitte lahtea 2 paivaksi kaupungin ulkopuolelle kiipeemaan, eli just 24-25 paiva. Eli joulu meni koyden paassa viettamiseksi. Mut sen tyton piti lahtea sillon 25 paiva jo pikkuhiljaa kohti Suomea joten ma jain viela 1 yoksi sinne mestoille ku oli aika makea bungalovimesta ja hienot maisemat mutta tana aamuna tulin taas takasin tanne Thak Khaekiin ja nyt pitas alkaa taas suunnittelemaan mita teen jatkossa, mutta siita sitten myohemmin :)

Annapurna ja Thorung-La Pass, Nepal Joulukuu 2012

Elikka siis oltiin Manangissa 3540 m 5-6 trekkipaiva et kroppa ehtii sopeutua korkeuteen. Ite sopeuduin taas vaihteeksi ripalin kourissa, sen halusitte tietty kaikki taas tietaa :) No se oli vaan yhden paivan juttu ettei mitaan vakavaa. Sitten 7 paiva lahdettiin Manangista kohti eteenpain kohti Yak Kharkaa jossa oli tarkotus syoda. Matkalla Yak Kharkaan tulee jo porukkaa jonkin verran alaspain maitojunalla ku joku ryhmasta on sairastunu vuoristotautiin, ihan vaan muistutuksena etta vuori ei valttamatta antaudu helpolla.

Yak Kharkassa (4018 m) sitte pysahdyttiin syomaan ja siita lahdettiin sitten kohti majapaikka kylaa Ledaria. No matkalla Ledariin rakastava kansan isamme Vesa joka on alkanu taas karsia keuhko-ongelmista jonka sairasti jo kertaalleen ennen trekkia alkaa pikku hiljaa osottaa hyytymisen merkkeja ku ei happi oikeen kulje.

 No siita sitte taisteltiin kuitenki viala Ledariin (4200 m) jossa sitten oltiin yota. No 8 trekkipaiva sitten jatkettiin Ledarista kohti Thorung Phedia, silla matkalla ei muistaakseni ollu mitaan ihmeempia, maisemat tietty on huikeat, illalla saavuttiin Thorung Phediin (4450 m) takaraivossa tieto etta seuraava paiva tulis olemaan koko reissun haastavin: Thorung-La Passin ylitys!!!

No, 9 paiva sitten herattiin virkeana klo 3.30 ylos, aamupalalle ja 4.30 vaeltamaan kylmaan yohon otsalamppujen kanssa pimeassa kohti Passia. Liikkeelle piti lahtea sen takia niin aikasin koska huipulla piti olla aamupaivasta koska saa olosuhteet on silloin suitusimmat, ei niin kovaa tuulta. Korkeuseroa tuli olemaan 4450 metrista 5416 metriin eli semmonen reipas kilometrin nousu noissa korkeuksissa, voi sanoa etta vahissa oli happi. Mielialaa paransi viela tieto siita etta kovaa kiipeemista tulis olemaan 9 tuntia ennen seuraavaa ruokaa. Elikka siis lyhyesti rankin treeni mita oon tehny miesmuistiin, jos koskaan!

No, ei auttanu valittaa, siita sitte vaan ylos ja joku tunnin-2 tunnin paasta aurinkokin alko nousemaan ja oli kyl aika parayttava naky olla niin korkeella auringon noustessa :) No kiipeemista tuntu jatkuvan ikuisuuden ja viimeset pari sataa korkeusmetria menin ihan kiukun voimalla ku Vesa puolestaan naytti silta etta se vois koska vaan kaatua maahan ja maatua siihen.

No toppiin paastiin sitte kuitenki ja siella oli kyl aika hyva fiilis ku oli vihdoin saavuttanu sen, oli helppo hymyilla vaikka alkokin iskea paansarkya korkeudesta johtuen. Viimesesta paivasta ei oo ku topista muutamia kuvia ku ylhaalla oli niin kylma etta kamera valitti akun loppumista vaikka vaihdoin just uudet patterit, piti saastaa pattereita vaan toppikuviin.

 No siita sitte lahettiin taas alaspain aika jyrkkaa alamakea kohti Mukhinathia, seuraavaa yopaikkaa. Vaikka paansaryn piti muka helpottaa alaspain mennessa ni tuntu et se vaan paheni ja se soi vahan fiilista toppauksen jalkeen mut jonku tunnin laskeutumisen jalkee piti ottaa buranaa ni johan helppas. Matkalla pysahdyttiin sitte syomaan joku 9 tunnin puurtamisen jalkeen ja nalka oli melkonen ja jalat oli niin hapoilla et Suffeli-Samin jalat tarisi ku seiso paikoillaan :D

 No siita ruuan jalkeen sitte jatkettiin Mukhinathiin (3760 m) ja kylan laidalla oli mainos Bob Marley-majatalosta. No voitte varmaan arvata etta sinne sitte mentiin ja todentotta: RASTA TIETAA!!!  Sinnehan oli eksyny lahes kaikki trekkaajat mita oli trekin aikana tavannu eri tilanteissa, kaikki saman katon alla!!!

 No fiilis oli melkonen ku kaikki oli suorittanu Passin ja kyseli toisiltaan etta miten meni ja pohdittiin niitten kohtaloa joita ei ollu vahaan aikaan nahty. Ja kuultiin myos sankaritarinoita vahan epaonnisemmista trekkaajista: Yhdesta tytosta joka ennen toppausta oli telonu nilkkansa jotenki ja joutu menemaan huipulle hevosen selassa, mut koska alamaki oli niin jyrkka ettei sita paase oikeen hevosella alas niin tytto oli joutunu  taistelamaan huonolla nilkalla jyrkkaa alamakea useamman tunnin. Ja toinen tytto oli saanu jalkansa niin rakoille ja kipeaksi trekkikengissa etta yritti sukat  jalassa jatkaa matkaa kunnes eras pariskunta (tais olla Kanadasta ellen vaarin muista) anto tytolle kroksit jalkaan ettei tarvii ihan sukkasillaan taistella :D

 No Mukhinathissa lopetettiin suorittaminen ja otettiin 10 paiva jeeppi Jomsomiin (2720 m) josta sitten bussilla Ghasaan (2010 m). 11 paiva sitten lahdettiin Ghasasta kohti Tatopania tarkotuksena olla Tatopanin kuumilla lahteilla pari paivaa ja rentoutua, ja totisesti, nain tehtiin, lilluttiin vaan kuumilla lahteilla, syotiin, levattiin ja taas kuumille lahteillle :)

Retkikunta nauttii voiton teetä: Thorung-la pass. 5460 metriä :)

No sielta sitte lahettiin parin paivan jalkeen taas tanne
Pokharaan ja matkalla tutustuttiin yhteen Amerikkalaiseen jatkaan ja eilen illalla sitten juhlistettiin hieman muutaman oppaan ja uuden kaverin kanssa trekin loppumista. Eli semmosta, nyt pitas alkaa miettia siirtymista pikkuhiljaa jonnekin lampimampaan maahan: Vietnamiin, Cambodiaan tai Laokseen, se on viela vahan epaselvaa :)

Annapurnaa, Nepal Joulukuu 2012

Vesku kurkkii huoneestaan :)

No niin, nyt taitaa olla 5 paiva vuoristossa. Lahettiin ensin Pokharasta aamutuimaan paikallisten bussilla liikenteeseen, seki oli jo pienonen elamys menna sumuisia teita kohti vuoristoa bussissa missa mm yhdella paikallisella oli elava kana mukana muovipussissa, tuli heti sellanen fiilis et nyt mennaan maassa maan tavalla :) Bussimatkaa kesti sitte joku 4 tuntia jonka jalkee odotettiin pikku kylassa vaihtoa jeeppikyytiin. Odottelua kesti noin tunti ja tulipa sellanenki hauska naky nahtya etta 2 mies poliisia kaveli kasi kadessa romanttisesti pamput toisessa kadessa. Paikallisten tapa taalla on se etta miehet kavelee taalla kasi kadessa ja samoin naiset, mut eivat parit :)

No Jeeppi kyyti kesti varmaan toiset 3-4 tuntia ja pysahdyttiin siina matkalla auttamaan paikallisia nostamaan miesvoimalla jotain painavaa muuntajaa tolppaan, oli hauska vetaa koytta kylanmiesten kanssa :) Siita sitte matka jatku jeepilla viela hyvan matkaa kapeita ja pomppusia vuoristoteita, valilla oli hiukan janna kattoo ku n puolen metrin paassa jeepista oli iha semmone kohtuullinen pudotus pikkuteilla.

Eka yo vietettiin sitte Chyamche nimisessa kylassa (1430 m). Siita sitte lahdettiin aamulla 6 tunnin haikilla kohti seuravaa kylaa Bagarchapia (2160 m) Sielta jatkettiin seuraavana paivana kohti Chamea (2670 m). Keskimaarin paivan haikit on kestany n 6 tuntia ja Chamessa alko olla jo aika kylma ku taalla ei oikeen tunneta mitaan eristyksia ja lammitysta taloissa et istuttiin siina sitte Chamessa jo kylmissaan mun huoneessa saman viltin alla kuumavesipullot jalassa ja viela pimeassa otsalampun kanssa ja naurettiin et maksettiin 600 e et paasee palelemaan rajusti kylmaan koppiin :)

Suihkut taalla on yleensa kylmia koppeja josta tulee lamminta vetta jos oikeen kuvittelee tai sitte miksataan paljujen kanssa vetta kipolla paalle ja koko ajan on kylma. Aamuisin vesijohdot on niin jaassa et vetta ei tuu putkesta. Ja jaakylmassa vedessa ku pesee sukat ja on koko ajan kylma ni mulla kesti sukkien ja kalsareitten kuivaminen 3 paivaa, oli repun perassa vaa "kuivamassa" jaisia kalsareita ja sukkia :)

Suihkukoppi :)

Vessa :)

No Chamesta sitte lahettiin kohti Lower Pisangia (3200 m) josta mun oli pakko ostaa semmoset fleecehousut jotka nayttaa ihan armeijan jumppa-asulta ku alko pelottaa et en selvia nailla vaatteilla :) Sielta sitte talsittiin tanne Manangiin (3540 m) jossa ois tarkotus olla tama ilta ja huominen paiva ja sitte jatkettais taas matkaa, taa tauko on siksi et se ehkasis vuoristotautia vaikka mulla ei viela onnek oo ollu mitaa oireita. Siita sitte matka jatkuu pikku hiljaa kohti korkeinta kohtaa (5416 m) mutta jatkosta kerron sitte myohemmin, taa on nyt tallanen valiraportti et oon elossa ja hajoan pakkaseen :D